16.11.2016
/
viestintävastaava Marjukka Kähönen
Marjukka Kähönen
Parasta Lapsille ry:n viestintävastaava. Innostuu suomen kielestä, kuvista ja niiden yhdistelmistä. Tykkää tiimityöstä. Kantaa ilolla omaa korttaan kekoon, jos keolla on merkitys. Twiittaa: @MarJukkaK

Jalkapallokentän laidalla

”Kaikki tytöt riviin, tehdään jaot, Tuija ja Marjukka on kapteenit. Valitkaa tytöt vuorotollen joukkueeseen, koittakaa tehdä mahdollisimman tasaiset joukkueet.”

Englannin tunnilla

”Jokainen lukee yhden lauseen ja sitten seuraava jatkaa. Mikko aloittaa… kiitos Mikko, sitten, öö, mikäs sun nimi olikaan, niin Ville, sitten Villen vuoro, eiku hypätäänkin suoraan Villen yli, kun ei Ville kuitenkaan osaa.”

Luokanvalvojan puhuttelussa

”Ei sun kohdalla ole tarpeen sitä poissaolovihkoa hoitaa, kun sullahan on melkein kaikki numerot kiitettäviä. Mutta se sun kaveri, sano sille että tuo sen huomenna huoltajan allekirjoituksella varustettuna.”

Eri säännöt eri pelaajille

Olemme pohtineet Lapsen oikeuksien viestintäverkostosssa tänä vuonna paljon sitä, mitä on yhdenvertaisuus. Asiaa pohtivat myös tubelähettiläämme Eeddspeaks, Deata ja Roni Back, jotka tekivät aiheesta neljä hyvää videota.

Ei ihan helppo nakki määritellä tuota yhdenvertaisuutta. On paljon helpompaa kertoa niitä tapauksia, jolloin kaikkia ei ole kohdeltu yhdenvertaisesti – siitäkin huolimatta, että me olemme oikein hakoja sietämään sitä, että ihmiset saavat lähelläkin erilaista kohtelua.

Me siirrymme sovulla syrjään, kun meitä parempi tai arvokkaampi ohittaa jonossa, me nauramme kevyesti mukana, kun opettaja pilkkaa koulukaverin heikkoa englannin kielen taitoa tai media jonkun julkkiksen. Me emme jaksa nostaa meteliä, kun meiltä kantasuomalaisen vaaleilta kysytään ravintolassa, mitä tuo samassa pöydässä istuva tummaihoisempi kaverimme ottaisi.

Me hyväksymme senkin, että meihin sovelletaan muita löysempiä sääntöjä tai sen, että saamme vähän parempaa palkkaa kuin kaveri tuossa vieressä, vaikka teemme ihan samaa työtä samalla kokemuksella.

Maailma ei koskaan tule kohtelemaan kaikkia reilusti eikä edes semireilusti, koska me olemme se maailma, joka sen hyväksyy.

Lapsia sentään kai pitäisi?

Jos nyt jostain kohtaa pitäisi maailmaa reilummaksi muuttaa, voitaisko olla yhtä mieltä siitä, että se kohta on lapset.

Olkoon pyhä oikeus jokaisella lapsella tulla kohdelluksi hyvin, samanarvoisena kaikkien muiden joukossa, olipa lapsi erinomainen laulaja tai huono jalkapallonpelaaja, ADHD-diagnosoitu tai matikkanero, alkoholistin lapsi tai kolmannessa polvessa tuleva lääkäri. Olipa lapsella likaiset vaatteet tai uusi iPhone, olipa lapsen lempilelu nukke tai traktori, olipa lapsi syntynyt Toijalassa tai Somaliassa, olipa lapsi äänekäs ja ekstrovertti tai syrjäänvetäytyvä ja hiljainen.

Eikä tässä ole kyse edes mistään uudesta jutusta, vaan Suomessa 25 vuotta voimassa olleesta sopimuksesta.

Lapsi, sinulla on oikeus vaatia yhdenvertaista kohtelua, sillä #lapsenoikeudet on #sunoikeudet.

Yhdenvertaisuudesta sopimuksessa sanotaan näin: Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

Ravintolapöydässä

”Täytyykö aina takertua niihin marginaaleihin? Meillä on Suomessa enimmäkseen kaikilla lapsilla hyvät lähtökohdat ja olot. Ja jos jollain ei oliskaan, niin poikkeus vahvistaa säännön ja se on kuitenkin enimmäkseen sitten huonojen vanhempien oma vika.”

Täytyy.