13.2.2017
/
Essi Yli-Korpela
Essi Yli-Korpela
Vapaaehtoinen, jolla on aina ideoita enemmän kuin aikaa ja jonka lempiharrastus on ajattelu. Essi opiskelee sosionomiksi ja lastentarhanopettajaksi.

Hyvät kaveritaidot ovat taitoja, jotka kantavat läpi elämän.

Helmikuu on ystävyyden kuukausi ja ystävänpäivä 14.2. näkyy monissa kouluissa ja päiväkodeissa. Muistan, kuinka koulussa ystävänpäivänä oli tapana laittaa kaulaan roikkumaan pahvinen sydän ja kiertää kysymässä koulukavereilta nimiä sydämeen. Joskus jännitti, entäpä jos joku ei kirjoitakaan nimeään. Uskallanko kysyä? En muista, että kukaan olisi koskaan kieltäytynyt. Olihan kuitenkin ystävänpäivä. Siitä jäi hyvä mieli.

Aikuisenakin on mahdollista solmia uusia ystävyyssuhteita. Olen muuttanut Suomen sisällä satoja kilometrejä etelästä pohjoiseen ja onnistunut luomaan uuteen kotikaupunkiini uusia, läheisiä ystävyyssuhteita. Vanhat kaverit jäivät kauas, ja uusia ei heti ollut. Oma yksinäisyys aluksi hävetti, kunnes luovuin häpeästä ja aloin puhua. Tajusin, että aikuisenakin kavereita saa vain, jos uskaltaa pyytää. Pyytää kahville, pyytää lenkille, pyytää ystäväksi.

Tajusin, että aikuisenakin kavereita saa vain, jos uskaltaa pyytää. Pyytää kahville, pyytää lenkille, pyytää ystäväksi.

Opiskelen sosionomiksi ja lastentarhanopettajaksi. Ihmisten väliset suhteet ovat minusta loputtoman kiinnostavia. Tällä hetkellä olen harjoittelussa päiväkodissa ja lasten välisten kaverisuhteiden havainnoiminen on kiehtovaa. Havainnoinnin lisäksi olen ajatellut paljon sitä, miten suuri vastuu meillä aikuisilla on lasten ystävyyssuhteista. Sosiaaliset taidot eivät kehity ilman aikuisen ohjausta ja tukea.

Lapsi harjoittelee vuorovaikutustaitoja, lapsi harjoittelee säätelemään tunteitaan. Lapsi harjoittelee odottamaan vuoroaan ja ottamaan muidenkin tarpeet huomioon. Kaikkien näiden kehitystehtävien lisäksi lapsi harjoittelee muodostamaan mielekkäitä ja tyydyttäviä kaveruussuhteita muihin ikäisiinsä. Nämä kaverisuhteet taas tarjoavat mahdollisuuden harjoitella edellä mainittuja taitoja. Ja näiden taitojen avulla taas kavereita on helpompi saada. Positiivinen kehä.

Uudestaan ja uudestaan on viritettävä lapsi miettimään myös toisen ihmisen tunteita ja tarpeita.

Lasten välisiä suhteita havainnoidessani huomaan tilanteita, joissa lasten omat taidot eivät riitä. Meidän kasvattajien tehtävänä niin kodeissa, päiväkodeissa kuin kouluissakin on huomata tilanteet, joissa lapsi tarvitsee ohjausta ja tukea. Lasten välisten väärinkäsitysten selvittäminen, tunteensäätelyn tukeminen ja empatiaan ohjaaminen on meidän tehtävämme. Yhä uudestaan on selitettävä, miten pieleen menneen tilanteen voi korjata ja miten ensi kerralla voisi toimia paremmin.

Uudestaan ja uudestaan on viritettävä lapsi miettimään myös toisen ihmisen tunteita ja tarpeita. Lisäksi lapsen kanssa tulee miettiä lapsen omia tunteita. Aikuisen tehtävä on rauhoitella ja sanoittaa kuohuvat tunteet. Aikuisen tehtävä on kestää lapsen kiukku ja suru sekä myötäelää riemu ja ilo. On rohkaistava yrittämään. Joskus kaverisuhteissa on karikoita, mutta harjoittelu tekee mestarin. Hyvät kaveritaidot ovat taitoja, jotka kantavat läpi elämän.

Joskus kaverisuhteissa on karikoita, mutta harjoittelu tekee mestarin.

Mietin, miten käsittelisin näitä asioita lasten kanssa ja päätin kirjoittaa sadun.

Jaan sen nyt kaikkien kasvattajien käyttöön. Sadun lopussa on muutama kysymys, joiden avulla sadun teemoja voi käsitellä lasten kanssa yhdessä.

 

Satu Mur muurahaiskarhusta

Olipa kerran eläintarha, jossa asui paljon erilaisia eläimiä. Siellä asui suuren suuria leijonia, raidallisia seeproja ja kyttyräselkäisiä kameleita. Eräänä päivänä eläintarhaan muutti uusi eläin. Uuden eläimen laji oli varsin eriskummallinen. Uusi eläin oli muurahaiskarhu ja sen nimi oli Mur. Mur oli eläintarhan ensimmäinen muurahaiskarhu, sillä ei ollut vielä omaa laumaa. Mur muurahaiskarhu sai oman viihtyisän aitauksen eläintarhasta, oman pienen pedin nukkumiseen ja paljon hyvää ruokaa. Silti se oli onneton. Mur kaipasi ystäviä, se kaipasi omaa laumaa.

Ensimmäisenä päivänä eläintarhassa muurahaiskarhu kohtasi leijonan. Hei, sinäpä olet uusi täällä, mikä on nimesi? kysyi leijona.  Minä olen Mur muurahaiskarhu, Mur sanoi. Mur? Miksi sinä muriset, et taida olla kovin mukava? tuhahti leijona.

Pikkuinen Mur hämmentyi ja ajatteli, ettei ystävystyminen onnistunut kovin hyvin. Se päätti kuitenkin yrittää uudestaan ja meni juttelemaan seeproille. Hei! Olettepa te kauniita mustavalkeita hevosia, se sanoi. Vai hevosia, pyh pah, me olemme seeproja. Etkö sinä tiedä mitään? kivahtivat seeprat.

Voi Mur muurahaiskarhua! Se oli ollut eläintarhassa vasta yhden päivän ja se oli jo suututtanut kaksi eläinlaumaa. Mur tunsi olonsa hyvin surkeaksi, mutta se päätti yrittää vielä kerran.

Mur muurahaiskarhu käveli kameliaitauksen luo ja aloitti hyvin varovasti: Hei! Olen uusi täällä. Olen muurahaiskarhu ja nimeni on Mur. Mitä eläimiä te olette? Kamelit katselivat Muria uteliaina. Hei uusi eläin! Tervetuloa. Me olemme kameleita. Me voimme olla sinun ystäviäsi.

Mur oli ikionnellinen siitä, että oli jaksanut sinnikkäästi etsiä ystäviä. Nyt kun se oli saanut kavereita, se uskaltautui puhumaan uudestaan myös leijonien ja seeprojen kanssa. Pian Mur oli ystävä kaikkien eläinten kanssa.

Viikon päästä eläintarhaan saapui muitakin muurahaiskarhuja. Niitä jännitti paljon olla uudessa eläintarhassa ja ne vilkuilivat pelokkaina ympärilleen. Heeeei! Kuului Mur muurahaiskarhun iloinen tervehdys. Mukava saada tänne lisää meitä muurahaiskarhuja. Ei tarvitse pelätä, kaikki eläimet täällä ovat tosi kivoja. Kannattaa rohkeasti tutustua muihin, vaikka alku voikin olla hankala.

  1. Miksi leijona hermostui muurahaiskarhulle?
  2. Miten seeprat puhuivat muurahaiskarhulle?
  3. Saiko muurahaiskarhu lopulta ystäviä? Miltähän se tuntui?