16.7.2018
/
Laura Levä
Laura Levä
Laura on 18-vuotias ja toista kesää ohjaamassa leiriä. Tällä hetkellä hän opiskelee lukiossa Nurmossa ja syksyllä alkaa kolmas vuosi. Laura harrastaa kilpatanssia ja lukee paljon.

Tänä kesänä olin toista vuotta Parasta Lapsille ry:llä vapaaehtoisena leiriohjaajana monikulttuurisella perheleirillä. Tapasin erilaisia ja eri taustoista tulevia ihmisiä, joita ei tavallisessa arjessa tulisi kohdanneeksi.

Ohjaajana tietysti toivoo, että viikon loman jälkeen perheillä on taas voimavaroja ja jaksamista jatkaa arkeaan. Sen vuoksi leireillä on ohjelmaa ikäryhmittäin, mutta myös perheiden kesken. Silloin perheet saavat tehdä asioita yhdessä, kannustaa toisiaan ja tulla läheisemmiksi toisilleen. Mielestäni tämä toteutui leirillä hyvin. Vaikka perheet hyvästelivät meitä ohjaajia haikein mielin, he olivat myös erittäin iloisia ja kiitollisia kuluneesta viikosta.

Kädenjälkiä

Sää suosi meitä lähes koko viikon, mutta hyttysen puremilta ei kyllä vältytty. Soutelu ja kalastus olivat leirillä erittäin suosittuja kaiken ikäisten keskuudessa, mutta myös biljardia ja pingistä pelattiin ahkerasti. Uimaankin päästiin, sillä aurinko lämmitti aina pitkälle iltaan.

Kota illalla

Itselleni yksi ihanimpia hetkiä leirillä oli heti toisena päivänä, kun ikäryhmittäin jaetun ohjelman aikana nukutin pientä lasta sylissäni. Sinä aikana tuon lapsen äidillä oli ihan omaa, rauhallista aikaa, kun hän pystyi touhuamaan ja juttelemaan muiden vanhempien kanssa. Jälkikäteen oli ihanaa nähdä tämän äidin kiitollinen ilme, kun olin hetken hoitanut hänen lastaan.

Toinen mieleen jäänyt hetki oli ihan leirin lopulla. Yhtenä hieman sateisena päivänä soudeltiin paljon järvellä ja etenkin lapset olivat halukkaita pääsemään veneeseen. Monet myös halusivat itse soutaa, joten muutamia lyhyitä opetustuokioita tuli pidettyä.

Mieleeni jäi parin pojan kommentit siitä, kun he tajusivat osaavansa soutaa.

Teini-ikäiset pojat eivät yleensä lähde mukaan ”lasten hömpötyksiin”, eikä heitä aina meinaa saada toimintaan mukaan. Tuossa hetkessä heistä kuitenkin paljastui ihan uusi puoli, kun näki heidän ilonsa.

Vapaaehtoinen ohjaaja Laura grillauspuuhissa

Tuollaisissa hetkissä tulee aina se tunne, että vaikka tämä on itselleni pieni asia, niin tuolle toiselle se voi olla todella merkityksellinen juttu.

Sen takia viikon viettäminen ihanien perheiden kanssa leirikeskuksessa ei ota minulta mitään pois. Vaikka ohjaajilta vaaditaan koko ajan tilannetajua ja lähes kokopäiväistä työskentelyä, mielestäni se on sen arvoista. Viikko on toki raskas ja väsyttäväkin, mutta se myös antaa todella paljon: ihania muistoja, paljon ihmisten kohtaamista ja toisen elämään vaikuttamista hyvällä tavalla.

Ohjaajat illassa

Haluatko vapaaehtoiseksi ohjaajaksi? Syksyllä järjestämme viikonloppuleirejä, tule mukaan!