1.7.2016
/
viestintävastaava Marjukka Kähönen
Marjukka Kähönen
Parasta Lapsille ry:n viestintävastaava. Innostuu suomen kielestä, kuvista ja niiden yhdistelmistä. Tykkää tiimityöstä. Kantaa ilolla omaa korttaan kekoon, jos keolla on merkitys. Twiittaa: @MarJukkaK

Vuonna 1988 nousin ensimmäistä kertaa kesäsiirtolabussiin. Kassiin oli pakattu vaatteet, saappaat, hammasharja, unilelu. Siirtolaa varten äiti hankki erikseen nimelläni varustettua nimikointinauhaa.

Äiti, isä ja pikkusisarukset saattoivat minut bussille Aleksanterin koulun pihaan ja kahden viikon seikkailuni yksin suuressa maailmassa alkoi.

Mikä maailma se olikaan!

Ruoveden Kesämäessä paistoi aina aurinko. Pellot huojuivat tuulessa, kun hypähtelimme pyyhkeet kaulassa soratietä alas rantaan. Aurinko läikitti lattian ihanalta tuoksuvassa puutalossa, jonka isommassa tyttöjentuvassa nukuin ekana vuonna.

Muistan aarteenmetsästyksen, kummitustalon, yösuunnistuksen, uimarannan ja iltaohjelmat. Uunipuuron, yhtä hyvää en ole syönyt sittemmin. Joka lapsella oli oma kaappi tavaroille. Opin siivoamaan kaappini aamuisin ja sen, mitä tupatarkastus tarkoittaa.

Muistan edelleen suosikkiohjaajani nimet. Niiden, jotka istuivat iltaisin sängynlaidalla ja lukivat meille iltasadut.

My happy place

Jälkikäteen aika lie kullannut muistot, kun mitään ikävää en siirtolasta muista. Jollei sitten lasketa sitä, että hammastahnan syönti kiellettiin, kun maistelimme sitä tyttöjen kanssa karkin korvikkeena.

Nuo kesäsiirtolaviikot olivat lapsuuteni ainoat viikot maaseudulla. Nuorena haaveeni oli muuttaa isona maalle.

Jossain vaiheessa unelma vaihtui haaveeksi voittaa Lotossa ja ostaa hiljentynyt Kesämäki, jota kävimme katsomassa siskoni kanssa 1990-luvun lopulla, kun sain ajokortin. Ajattelin, että haluaisin järjestää leirejä lapsille, joille ei kesäisin ole tiedossa etelänmatkaa.

En voittanut Lotossa, mutta unelma toteutui silti.

Leirielämä – huoletonta aikaa lapsille

Kävin alkukesästä leirivierailulla Leirikeskus Koivuhaassa. Oli helppoa ja ihanaa luiskahtaa leirirytmiin yhdeksi päiväksi!

Leiripäivä alkoi kokoontumisella lipputangolle, mistä pienen leikkihetken jälkeen siirryttiin herkulliselle aamupuurolle. Sen jälkeen pedattiin sängyt ja järjestettiin huoneet vastuuohjaajan johdolla.

Täällä on kivaa. Meidän huone on siistein, me saatiin palkinto!

Leirillä tehdään sellaisia asioita, mitä ei kotona voi. Oppii uusia pelejä ja leikkejä, saa nukkua kavereiden kanssa samassa huoneessa, syntyy hauskoja sisäpiirijuttuja. Ympärillä on paljon kavereita, joiden kanssa onnistuvat isommatkin joukkuepelit.

Vaikka itse onkin jo niin iso, että osaa aika paljon tehdä itse, ympärillä on silti turvallisia aikuisia puhaltamaan haavaan, selvittämään kinat, kuuntelemaan tarinat.

On lupa olla lapsi.

Mulla meni kerran naula crocsista läpi jalkaan asti. Onneks oli puhdistusainetta, niin ei tarvinnut mennä lääkäriin, mutta kahteen päivään en pystynyt kunnolla käveleen.

My happy place

Haistelin, maistelin, kuuntelin ja valokuvasin leiripäivää ja mietin, että onkohan tämä Koivuhaka jollekin näistä lapsista isona minun Kesämäkeni.

Happy place, missä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja mikään ikävä ei varjosta kesäpäivää – jollei ikäväksi sitten lasketa sitä, että mokomat ohjaajat kielsivät Koivuhaassa hiekan kaatamisen sukkien sisään ja kiipeämisen leikkitelineen katolle. :)

Ainakin näille lapsille on annettu mahdollisuus siihen. Unelmat voivat toteutua.

Hyvää kesää kaikille – leirikesämme jatkuu vielä viisi viikkoa!