Vuoden 2019 blogikirjoitukset
Keskustelin kerran erään vanhemman kanssa kesäsuunnitelmista. Työskentelin silloin lastentarhanopettajana. Ihanat kesäiset ja kuumat ilmat olivat jo saapuneet ja kaikilla tuntui olevan kova kiire suunnitella kesäreissuja ja touhuja. Vanhempi kertoi minulle, kuinka oli ensin ajatellut mennä kahden lapsensa kanssa mökille, mutta suunnitelmat peruuntuivat.
Kysyin mielenkiinnosta, että miksi näin? Hän vastasi: ”Koska tämän vuokramökin lähellä ei oo leikkipuistoa, mihin voitais mennä lasten kanssa leikkimään. Lapsethan tylsistyy. Mitä me sitten tehtäisiin.”
Suoritin opiskelukaverini kanssa sairaanhoitotyön lasten harjoittelun Parasta Lapsille ry:n kevään 2019 perheleireillä. Kun sain syksyllä hyväksynnän harjoittelupaikasta, jäin odottamaan innolla, mitä leirit tulevat pitämään sisällään. Minulle selvisi, että pääsen osallistumaan kevään aikana neljään perheleiriviikonloppuun Kisakeskuksessa Raaseporissa. Olin innoissani siitä, että toteutus tulisi poikkeamaan normaaleista viiden viikon yhtäjaksoisista harjoitteluista.
Kuinka pääset vapaaehtoiseksi? Ilmoittaudu mukaan, niin katsomme sinulle sopivan pestin!
Perheleirien ideana on antaa perheille aikaa yhdessä, samalla tutustuen muihin lapsiin sekä perheisiin. Leirit antavat voimavaroja perheille arkeen ja niin sanotun ”irtioton” arjesta ja sen kiireistä. Toiminta leireillä on suunniteltu niin, että se tukee ryhmäytymistä, voimaantumista ja antaa iloa perheille. Mistä sitten voi huomata sen, että leiri on onnistunut ja perheet ovat iloisia yhdessä olemisesta?
Tätä havainnoin viimeisimmällä perheleirillä Kisakeskuksessa. Jo leirille lähtiessä huomasin, että perheet ovat innoissaan tullessaan taas leirille viettämään aikaa yhdessä.
Näin kysyi minulta kerran yksi nuorimies, kun en osannut perustella, miksei hän saanut koskea sammakonkutuun paljain käsin.
Se oli herättävä kysymys. Niinpä! Miksi me aikuiset luomme sääntöjä ja rajoja, joita emme itse noudata ja joita emme itsekkään osaa perustella.
Miksi emme uskalla neuvotella lasten kanssa ja jopa joskus myöntää olleemme väärässä. Pelkäämmekö, että menetämme uskottavuuden auktoriteettina? Kasvaako lapsi vinoon, jos annankin hänen käyttää itsemääräämisoikeuttaan?
Valtaan kuuluu aina myös vastuu.
”Jee, kiva oli tulla!” Raikuu lapsen jos toisenkin suusta, kun vapaaehtoinen ohjaaja kysyy miltä tuntui tulla Kisakeskuksen toiselle perheleirille. Tämä kertoo jo hyvin tiivistetysti sen, minkälainen fiilis lapsilla on leirille tultaessa.
Ensimmäisen kevään leiri oli aivan ihana kokemus. Jännityksellä odotettiin kaikki vapaaehtoiset leirin alkua ja perheisiin tutustumista. Mukana leirillä oli muutama konkari sekä muutama ensikertalainen vapaaehtoisina ohjaajina. Leirillä oli upea huomata miten iso ryhmä perheitä, erilaisista taustoista huolimatta, ryhmäytyivät ja tutustuivat toisiinsa erilaisten pelien, leikkien sekä muun ohjelman avuin.
Leirin kohokohdiksi nousivat makkaranpaisto kodassa, pulkkamäki sekä saunominen ja uiminen. Hurjimmat kävivätkin monta kertaa uimassa hyisessä vedessä.
Laatuaikaa lasten kanssa
Julkisen keskustelun perusteella maassamme on kaksi huolta: hoiva- ja päiväkotien taso ja maahanmuuttajien tuoma uhka. Näiden vakavien huolten katveessa on vielä isompi joukko, josta huolestun. Sinä ja minä. Perusperheet, joilla asiat ovat toistaiseksi ihan ok, jos kysytään.
Koululaisten hiihtolomaviikot ovat meneillään. Kysyin 9-vuotiaalta tyttäreltäni mielipidettä, mitä asioita sisältää onnistunut hiihtoloma. Sain harkitun vastauksen:
Löhöilyä, urheilua ja karkinsyöntiä.
Hetken pohdittuani oivalsin, että näissä kolmessa asiassa on viisautta.
On vaikea antaa toisille hyvää palautetta ja myös ottaa itse sitä vastaan. Puhutaan suomalaisesta vaatimattomuudesta, mutta onko vaatimattomuus aina hyvästä? Olisiko niin vaikea oppia näkemään se hyvä itsessä ja toisissa?
