Vuoden lopun häämöttäessä on aika palata vauhdikkaan syksyn leiritunnelmiin. On ollut ilo tutustua kolmeen eri lapsiryhmään, kuunnella heidän juttujaan ja seurata kaverisuhteiden syntymistä Syksyn vanhat ja uudet leiriohjaajat ovat tuoneet todella ison osuuden leiriohjelmaan omilla persoonillaan ja osaamisellaan. Tämä on mahdollistanut monenlaista leiriohjelmaa – taikatempuista ja korunteosta kuvasuunnistukseen ja meditointiin. Aika Koivuhaassa on siis vienyt ihan omaan maailmaansa, ja antanut paljon ideoita, joita lähteä kehittämään edelleen.
Haastattelin Aikaa Ilolle -leiriläistä, 10-vuotiasta Anton Häkkistä ja hänen isäänsä Markusta kyselläkseni leiritoiminnan merkityksestä lapsille ja heidän vanhemmilleen.
Markus kertoo, että Anton on ollut kesäleirillä ja syysleireillä viime vuonna ja tänä vuonna. ”Leirit ovat tuoneet monella tapaa iloa, kun Anton on päässyt kokeilemaan monenlaisia asioita eri ohjaajien kanssa, joilla on laaja kirjo eri taitoja ja intressejä - esimerkkinä vaikkapa askartelu, mihin en itse ole niin perehtynyt. Leireillä on myös monipuolisesti harrastusvälineitä, joita kaikkia olisi mahdotonta hankkia kotiin.”
”Leirit ovat antaneet Antonille mahdollisuuden itsenäistymiseen ja uusien asioiden harjoitteluun. Olen huomannut, että saatan joskus tehdä huomaamattani pojan puolesta asioita, mihin hän jo itse pystyisi”, Markus kertoo.
Vastuun saaminen kohottaa itsetuntoa
Antonin kohdalla arastelu ja koti-ikäväkin on muuttunut innokkaaksi leirien odotteluksi. Kuvaavaa tästä on se, että ensimmäiselle leirille Anton ei millään olisi halunnut mennä yhteisbussilla, mutta nykyisin muiden lasten tapaaminen bussilla on juuri se kaiken kohokohta. Leirit tarjoavat vanhemmalle myös omaa aikaa, jota ei muuten ehkä olisi tarjolla.
”Leireillä kaikki on ollut just niinku pittääki”, toteaa Anton. ”Kesäleirillä valmistin itse ongen ja sain sillä saaliksi salakan, silakan, särjen ja peräti hauen. Syksyn leireillä sain saunamajurin tehtävän. Opetin muille pojille saunanpesän sytyttämisen niksejä, eri puulaaduilla on eri ominaisuuksia. Toimin myös poikaporukan löylynheittäjänä.”
Kaikki liikunnallinen on myös ollut mieleistä, kuin myös pienryhmissä tehtävä askartelu ja nikkarointi erilaisilla toimintapisteillä. ”Kesäleirillä huomasin, että olin aika riippuvainen älypuhelimesta. Leirin puhelintunti oli mielestäni vähän yliarvostettu juttu”, Anton kertoo. Niinpä hän haastoi itsensä puolen vuoden haasteeseen, jolloin hän ei käyttäisi lainkaan älypuhelinta. Tämä tuntui hänestä niin luontevalta, että nyt kun tämä aika on umpeutumassa, on edelleen taskussa vain iänaikainen Nokia. Antonin mielestä lasten olisi hyvä opetella luontoon liittyviä ja käytännön juttuja, jotta nämä asiat vanhempana luistaisivat.
Antonin lauluharrastus tuli kivaksi osaksi leiriohjelmaa, kun hän leirikaverinsa kanssa sanoitti, sävelsi ja laulun, jonka he esittivät muille lapsille. Yksi toivomus Antonilla on kuitenkin esittää leiriohjelmaan – syksylläkin pitäisi päästä mereen uimaan.
---
Haku kevään viikonloppuleireille on nyt käynnissä!