3.7.2019
/
Siiri, vapaaehtoinen
Siiri Pakkala
Vapaaehtoistoiminnasta innostunut yhteisöpedagogiopiskelija, jonka vahvuutena on ohjaamisen taidot ja haaveena lasten parissa työskentely. Aina menossa ja halu oppia uutta on suuri.

Lasten viikonlopputoiminnassa osallistutaan neljälle viikonloppuleirille samojen lasten ja ohjaajien kanssa. Vaikka ajallisesti tuo määrä ei tunnu paljolta, voi koko porukasta tulla yllättävänkin tiivis ja yhteisöllinen.

Ensimmäisenä viikonloppuna kaikkia vähän jännittää. Ennen ensimmäistä leiriä suurin osa porukasta on tavannut toisensa alkutapaamisessa, mutta vain parin tunnin verran. Jotkut leiriläiset tuntevat jo entuudestaan, mutta uusia kasvoja riittää silti paljon. Ohjaajillakin riiittää puuhaa kaikkien lasten nimien muistamisessa. Ensimmäisenä viikonloppuna keskitytään paljon siihen, että sekä lapset että ohjaajat muistaisivat toistensa nimet ja oppisivat tuntemaan kaikkia edes jonkin verran.

Ohjaajaporukasta löytyy monesti esimerkiksi sosiaalialan opiskelijoita, joille ryhmäyttäminen on tuttu aihe ja takataskusta löytyy ryhmäytymisleikki jos toinenkin. Näillä on oma aikansa ja paikkansa, mutta lapset voivat olla myös yllättävän taitavia tutustumaan muihin leiriläisiin ihan itsekseen.

Yhteisiä leikkejä ja jutun juurta alkaakin löytyä kuin itsestään.

Ohjatut leikit saattavat myös aluksi jännittää monia, mutta niillä on kuitenkin oma paikkansa hyvän fiiliksen luomisessa ja jään rikkomisessa.

”Mikä sun lempieläin on?” Pieni tyttö kysyy toiselta ja ennen kun huomataankaan, muutama tunti sitten toisilleen tuntemattomat lapset kertovat lempieläimistään, omista lemmikeistään, ja lipsuupa keskustelu jo lempiruokiin ja lempiväreihinkin. Jaaha, eipä minua ohjaajaa taida tässä enää paljon tarvita.

Neljän viikon aikana voi huomata ryhmäilmiön kehittymisen ja sen, miten lapset löytävät aidosti uusia ystäviä ja rohkaistuvat viimeisenä viikonloppuna yhdessä leikkimään niidenkin lasten kanssa jotka jäivät tuntemattomiksi ensimmäisenä viikonloppuna. Ohjaajat muistavat jo kaikkien nimet ja ovat oppineet paljon niin lapsista kuin ohjaajaporukastakin. Kun ollaan onnistuttu luomaan turvallinen yhteisö, leirillä voidaan yhdessä sekä itkeä että nauraa ilman häpeää.

Kun on viimeisen viikonlopun aika, voidaankin yhdessä todeta että tuleepas teitä kaikkia kova ikävä. Lyhyetkin kohtaamiset voivat jättää pysyviä, positiivisia jälkiä niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

-Siiri

Syksyn viikonloppuleireille on jo aika ilmoittautua, lue lisää!