27.10.2014
/
viestintävastaava Marjukka Kähönen
Marjukka Kähönen
Parasta Lapsille ry:n viestintävastaava. Innostuu suomen kielestä, kuvista ja niiden yhdistelmistä. Tykkää tiimityöstä. Kantaa ilolla omaa korttaan kekoon, jos keolla on merkitys. Twiittaa: @MarJukkaK

Tapahtui aikaan ennen Facebookia…

Minulla on hyllyssä vauvakirja, sellainen punainen ja rispaantunut. Kuvien lisäksi äiti on teipannut sivuille hennon hiustupsuni, kirjannut hammastietoni ja ensimmäiset sanani, kuten myös kärkkäät kommenttini politiikasta 7-vuotiaana. Ihania tarinoita!

Myöhemmin kirjassa on noloja juttuja ensi-ihastuksista ja lista bändeistä, joita fanitin itku silmässä. Sivujen välissä kirjeitä kesäleiriltä ja riparilta. Vieläkin punastuttaa lukea.

Äiti antoi kirjan minulle, ihanaa että nuo tarinat ovat tallessa.

Viestintävastaava Marjukka Kähönen on täysi-ikäisenä itse laittanut oman lapsuuden pottakuvansa nettiin.On määriteltävä yksityisyyden rajat

Nyt pidän vastaavaa kirjaa itse, sähköisesti. Se alkoi siitä, kun liityin Facebookiin 2007, lähes 30 vuotta syntymäni jälkeen. Silloin aloin rakentaa ensimmäistä kertaa omaa verkkoidentiteettiäni ja määritellä rajaa sille, mikä elämässäni on yksityistä ja vain minun, mikä julkista ja muille jaettua.

Kerrottakoon, että olen yksityisyyden suhteen hiukan nipo. En esimerkiksi jaa läheisteni kuvia kuin poikkeustapauksissa ja luvan kanssa. En halua, että kukaan laittaa minun kuviani kysymättä mihinkään. Olen tarkka myös töissä: kuvattavilta tai heidän huoltajiltaan pitää olla kirjallinen lupa kuvien käyttöön.

Olen siis kerta kaikkiaan pyhimys ihmiseksi. Ehkä se ei ole koko totuus.

Olisi tylyä olla tykkäämättä, eikö vain?

Kaverini saa vauvan, terve ja kaikki hyvin. Ihanaa! Kyllä tykkään kovasti vastasyntyneen vauvan kuvasta. Painan peukkua tai sydäntä tai tähteä. Siinä samalla tulen kertoneeksi, että tykkään kovasti siitä, kun jaat minulle tuon kuvan. Hihkun lisää, näyttäkää minulle!

On vaikeaa katkaista tykkäämiskierrettä. On vaikeaa katkaista myös päivittämiskierrettä.

Jokainen meistä haluaa kertoa elämästään ”vain kavereille”, vaikka samalla tulisi kertoneeksi jonkun toisenkin elämästä. Sellaisenkin, joka ei osaa vielä kieltää.

Kun Facebookiin synnytään

Iloinen kuva äidistä ja vastasyntyneestä Facebookissa käynnistää prosessin, jossa vauvan verkkoidentiteetti alkaa rakentua. Kuvan lisäksi identiteettiin saatetaan liittää myös syntymäpäivä-, pituus- ja painotiedot. Ohimennen totean: en ole vieläkään jakanut omaa syntymäpäivääni somessa.

Harvoin tuo tarina myöskään yhteen kuvaan jää. Tätä ensimmäistä päivitystä seuraa kokonainen jatkokertomus, sähköinen vauvakirja. Neuvolakäynnit, ensimmäiset sanat, korvatulehdukset, ekan päiväkotipäivän jännitys, mokat ja onnistumiset koulussa, harrastukset, murkkuiän uhmat ensimmäisiä törttöilyjä ja sydänsuruja myöten.

Ehkä se ei ole niin vakavaa. Mutta mitä jos se onkin?

Kukaan meistä ei vielä tiedä, mihin verkkoon ladatut kuvat ja jutut päätyvät. Mihin tänä vuonna aloitettu sähköinen vauvakirja Facebookista on joutunut ja kenen käsissä se on vuonna 2035?

Ehkä meidän pitäisi välillä miettiä sitä, juuri ennen kuin postaamme, tykkäämme ja jaamme.

Minulla on hyllyssä vauvakirja, sellainen punainen ja rispaantunut. On itsestään selvää, että vain minä päätän, kenelle sen avaan ja minkä sivun.

Marjukka Kähönen

viestintävastaava
Parasta Lapsille ry

Lue myös Ylen artikkeli Lapsesi ei tahdo kuvaansa Facebook-sivullesi24.10.2014