Neljä viikonloppua samojen kivojen lasten seurassa, vapaat kädet ohjelman suunnitteluun, leikkimistä, pelaamista, uimista ja saunomista kauniissa maisemissa. Kuulostaa hauskalta, ja sitä se onkin; vapaaehtoiseksi lähteminen on mielenkiintoinen, opettavainen ja hauska kokemus. Vaikka leireillä ollaankin ensisijaisesti lapsia varten, saa myös ohjaaja kokemuksesta paljon.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Viikonlopputoiminnan ohjelman suunnittelu on hauskaa puuhaa, jossa jokaisen idea tulee kuulluksi. Hulluimmatkin ideat otetaan vastaan, ja pohditaan sitten vasta että onko juttua mahdollista käytännössä toteuttaa. Lasten äänet pääsevät myös aina kuuluville; mitä edellisen viikonlopun palautteissa toivottiin? Kertoivatko lapset toivovansa jotain tiettyä toimintaa? Mistä erityisesti innostuttiin viime kerralla?
Ohjaajien välinen vuorovaikutus on tärkeä asia, sillä se välittyy myös lapsille. Ohjaajien tulee puhaltaa yhteen hiileen, ja oman kokemukseni mukaan tässä ollaan onnistuttu mainiosti.
Kun jokainen on mukana avoimin mielin ja hyvällä asenteella, lapsille taataan hauskaakin hauskempi kokemus viikonlopuissa.
Sääksjärvessä delfiinejä ja ohjaajien käyttöön takavarikoidut jumppapallot...
Meneekö kaikki sitten aina kuin strömsössä? Ajoittain kyllä, mutta neljään viikonloppuun mahtuu myös kommelluksia.
Leireillä on toisinaan niin keskittynyt huolehtimaan lapsista ja muistuttamaan heitä käytännön asioista, kuten shampoon ja pyyhkeen muistamisesta saunalle, että ne jäävätkin sitten itseltä uupumaan. Kokemuksen ääni puhuu, sillä näin kävi juuri allekirjoittaneelle, ja lapsilla riittikin hupia kun kaiken muistuttelun jälkeen ohjaaja itse kyselikin nöyränä lainaksi shampoota.
Tosin on ohjaajillakin välillä pokassa pitelemistä. Kuten silloin, kun viattomaksi vitsiksi tarkoitettu juttu siitä, että yksi aikuisista on saanut ongittua Sääksjärvestä delfiinin, muuttuu loppupäivän kyselytulvaksi siitä, miten delfiinin saa ongittua, miten niitä voi olla järvessä, miksi lapset eivät nähneet sitä ja onko se nyt meidän leirilemmikki.
Tai silloin, kun takavarikoitu jumppapallo otetaan hätäpäissään ohjaajien huoneeseen piiloon, ja lapset sen bongattuaan ovat varmoja että se on otettu sinne vain, jotta me ohjaajat saisimme itse leikkiä sillä koko yön.
Yhdessä tekeminen on parasta silloin kun mokatkin on sallittu
Myös uskottavuutemme saattaa aika ajoin kärsiä, onneksi harmittomissa jutuissa! Jos itse on juuri saarnannut, että ampiaisia ei kannata pelätä eikä varsinkaan juosta karkuun, ja 5 minuuttia tämän jälkeen itse lähtee käsiä huitoen ja kiljuen juoksemaan samaista ötökkää pakosalle, ei uskottavuus varsinaisesti ole huipussaan.
Yhdessä tekeminen on parasta hyvässä hengessä ja niin että mokatkin ovat sallittuja. Delfiiniä eivät lapset enää löytäneet, mutta tapaus herätti hienoja keskusteluja kyseisestä otuksesta. Myös ampiaisen ja kimalaisen ero on nyt varmasti kaikille selvä.
Ja se vasta lapsista hauskaa onkin, kun joskus roolit vaihtuu: mikä onkaan hienompaa, kun päästä välillä muistuttamaan aikuisiakin, että muista nyt ottaa se shampoo. :)
Kiitos koko ryhmälle ja ihanaa kesää kaikille! Ehkä nähdään leirillä?