20.12.2019
/
Kaisa Lindström
Kaisa Lindström
Olen Kaisa Lindström Päijät-Hämeestä Hollolasta, Tampereen ja Riihimäen Näe hyvä mussa-viikonloppuleirien leirijohtaja. Koulutukseni on Sosionomi (AMK) ja sosiaali-ja terveysalan ammatillinen ope. Arkityöni on lastensuojelulaitoksen johtamista ja vapaa-ajalla vietän aikaa perheen kanssa kotona, luonnossa, järvellä ja välillä kesäisin moottoripyörällä tien päällä. Lapsissa parasta on heidän aitous ja uteliaisuus, nautin todella heidän seurastaan.

Syksyinen perjantai-ilta, kello lähestyy 18:aa. Linja-autoaseman hämärän kelmeässä valossa näkyy kymmenien ihmisten rykelmä. Lähestyn tuota äänekkäästi vellovaa joukkoa. Tarkkailen, näkyykö tuttuja lapsia tai aikuisia. Lähestyn ja huomaan yksittäisiä iloisia lapsia mukavasti jutellen ja ilakoiden toistensa kanssa.

Ennen kuin pääsen ihan lähelle, ensimmäinen lapsi huutaa ”Kaisaaaa” ja hymyillen leveästi juoksee kohti halaamaan ja kertomaan kiihkeästi kuulumisiaan. Katseeni tavoittaa lapsen silmät ja katseen. Hetken päästä etsin katseellani muita lähistöllä olevia samalla jatkaen halausta. Toinen lapsi juoksee kohti ja liittyy halaukseen, meille tuleekin iloinen ”ryhmähali”.

Siirryn ryhmästä toiseen ja kohtaan lisää lapsia, jotka ovat tulossa samaan linja-autoon Näe hyvä mussa-leirille. Katson silmiin jokaista lasta hieman tavanomaista pitempään. Kyykistyn hieman samalle tasolle lapsen kanssa ja kuulen ja näen innokkaat silmät, jotka tuikkivat iloa ja innostusta tulevista yhteisistä vuorokausista.

Imen tunnetta itseeni, hymyni levenee samaan tahtiin lapsen hymyn kanssa.

Jaan jotain aivan erityistä ainutlaatuista hetkeä hälinän keskellä, jossa samanaikaisesti joku nykii hihastani haluten saman kohtaamisen ja kuulumistensa kertomisen.

Osan lasten vieressä on vanhempi, jonka hymy myös suurenee siinä lastaan kuunnellessa ja kohtaamistamme katsoessa. Koen, että vanhempi on tämän dokumentin kulussa kuin hiljaisempi sivustaseuraaja lapsen ilon tarttuessa häneenkin. Voin aistia vanhemman ylpeyden lapsensa vieressä Näe hyvä mussa -tyylin kohtaamista seuratessaan.

hana iloinen jälleennäkeminen on toteutunut ja yhteinen ilo tulevasta yhdessä viettämästämme viikonlopusta on jaettu. Matka kohti leirikeskusta voi alkaa :) Kupliva, kihelmöivän iloinen odotus lasten ja aikuisten sisimmässä tulevasta yhteisestä leiriviikonlopusta on tullut nähdyksi, vastaanotetuksi ja jaetuksi. Tästä on hyvät edellytykset jatkaa lapsessa olevan hyvän näkemistä koko viikonlopun ajan.

Aikuinen, valitsetko nähdä hyvän lapsessa? Oman ihmiskäsitykseni mukaan jokaisessa lapsessa on huikeasti hyvää. Sen esiin tulemisen mahdollistaa hän, joka valitsee nähdä sen uudestaan ja uudestaan. Hyvän näkeminen on minusta kuin alusta tai perusta, jonka päällä on turvallista tarkastella myös sitä, mikä on vielä keskeneräistä ja kehittymistä vaativaa.

On huikeaa nähdä tuike ja ilo lapsen silmistä, kun peilaa näkemänsä hyvän lapselle itselleen takaisin. Tämän olen nähnyt lukemattomia kertoja tapahtuvan, kun olen kertonut juuri näkemästäni onnistumisesta, lapsen taidoista, hänen luonteensa hienouksista, kauniista silmistään, hiuksistaan, hymystään tai mistä tahansa muusta hänen ominaisuudestaan tai taidokkuudestaan. Olen täysin varma, että näitä löytyy jokaisesta lapsesta, kun vain havahtuu ja haluaa nähdä ne. Haluaisin haastaa sinua: valitsetko nähdä hyvän vai huonon?

Leirijohtaja Kaisa