9.8.2019
/
Joy-Sophie Kyembe
Joy-Sophie Kyembe
Olen Sophie, 18-vuotias, juuri valmistunut värikäs neiti Seinäjoelta. Olen positiivinen ja luova persoona, jolla on aina nauru herkässä ja harvemmin osaan pitää ääneni hiljaisena.

Vuosia toiveammattini on ollut opettaja ja leireillä saa lapsista hyvää kokemusta.

Kävin itse nuorempana Parasta Lapsille -leireillä ja se oli aina kesäni kohokohta. Viikkoja aiemmin aloitin jo tavaroiden pakkaamisen ja päivää ennen leiriä tuskin sain nukuttua. Leirille päästyä mietin jo kovasti, kehen olisi helppo tutustua. Leirin loppupuolella itkin, etten haluaisi sen loppuvan.

Kun lähdin viimeiseltä leiriltäni 15-vuotiaana, lupasin itselleni palata, kun olisin tarpeeksi vanha ohjaajaksi.

Ihan vain siksi että saisin nauttia taas hauskan kesän luonnon lomassa lasten keskellä.

Nyt kun pääsin ohjaajaksi, olivat samat fiilikset tallella. Pakkaaminen oli toki helpompaa, kun mukavuuden laittoi ennen vaatteiden yhteensopivuutta. Yöllä jännitti edelleen uusien lasten tapaaminen, mutta tällä kertaa mielessä oli heidän ryhmäytymisensä ja luonteensa.

Ja kun perille pääsi ja kuuli omien lastensa nimet, alkoi niitä kovasti mieleen painamaan ja odottamaan heihin tutustumista. Leirin loppupuolella aloin jo valmistella itseäni hyvästeihin, mutta silti suretti yhtä paljon kuin lapsenakin, kun leiri tuli päätökseen.

Loppujen lopuksi ensimmäinen leirini ohjaajana oli ihanampi kuin olisin osannut odottaa.

Oli mahtava huomata jokaisen lapsen oma persoona, johon sain koko leirin ajan tutustua.

Kun olin itse leiriläisenä, niin ei aina kerennyt tutustua jokaiseen lapseen, mutta nyt se oli periaatteessa tehtäväni.

Ensimmäinen päivä oli toki hektinen, mutta ei vielä raskas. Lapsien perässä piti juosta ja itsekin tottua päivän rutiiniin ja runsaaseen ohjelman määrään. Onneksi kokeneemmat ohjaajat kuitenkin pitivät päivän hallussa. Kun sain sitten illalla puhua omien huoneideni lasten kanssa ja tutustua heihin, oli ihana huomata, miten heidän ujot persoonansa avautuivat yhdessä keskustellessamme.

Toinen päivä kulki niin hitaasti kuin sillä oli tapana itse leiriläisenä kulua, mutta saipahan siinä oikeasti oppia, miten leiriä eteenpäin ajettiin. Tehtävien jako ja yhteistyö toimi ohjaajaporukassamme hyvin, joten vaikka uupumus iski päivän lopuksi, olin tyytyväinen toimintaamme.

Loppupäivät alkoivat vilahtaa silmissä, mutta niiden aikana todelliset muistot jäivät mieleen. Hassuttelevat lapset ja ongelmien selvittely, yhdessä tekeminen ja yhdessä puheleminen. Lapsilla oli aina niin paljon asiaa ja oli joskus vaikea lähteä kiinnostavien keskustelujen keskeltä ohjaajien virallisten tehtävien pariin.

Hymy oli minulla aina herkässä, koska vaikka väsytti, kyllä lasten energia ohjaajiinkin leviää.

Ensimmäinen leirini oli mieleenpainuva kokemus eikä se todellakaan jäänyt kesän viimeiseksi!