Blogi

Etusivu > Blogi > Leiripaikan luonne

Kolme lasta takan äärellä

Leiripaikan luonne

Leirien yksi oleellisimpia asioita on paikka, jossa leiri pidetään. Viime syksystä olemme viettäneet perheiden Näe hyvä meissä -leirejä uudessa paikassa, Leirikeskus Enä-Sepässä Vihdin Ojakkalassa. Se sijaitsee noin tunnin matkan päässä Helsingistä.  

Syksyllä tutustuimmekin blogissa paikkaan ruuan kautta – mikä sekin on jokaisen leiriläisen sydäntä lähellä oleva asia. Paikassa on erityistä se historian siipien havina, jonka ympäröiminä saamme olla leiriläisinä.   

Tänä keväänä leiriläiset ovat majoittuneet pääasiassa Sepän talossa, joka on tontin vanhin rakennus. Se on rakennettu 1700-luvun alkupuolella, jolloin verotuksen perusteena oli ikkunoiden lukumäärä, joita talossa on silloin ollut seitsemän kappaletta.  

Päärakennus, jossa myös osittain majoitumme, on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Kartanomainen rakennus on kahdessa kerroksessa ja sen iästä kertoo arkkitehtuurin lisäksi sisustus. Ruokasalissa on ihailtavana paljon kartanon alkuperäisiä esineitä, mikä luo kotoisaa tunnelmaa. Nyt talvella olemme saaneet nauttia ruokasalin nurkassa olevan takan luomasta tunnelmasta ja vähän myös lämmöstä.   

1900-luvulle saavuttaessa kartano oli vielä yksityisessä omistuksessa. 1953 Keski-Helsingin Diakoniasäätiö osti tilan. He olivat jo vuosia järjestäneet Parasta Lapsille -yhdistyksen tavoin kesäsiirtoloita lapsille, mutta heiltä puuttui oma kesäkoti, jonka tarpeen Enä-Sepän tila täytti.  

Ensimmäinen lasten kesäsiirtola pidettiin jo samana kesänä ja lapsia siellä oli yhteensä 102. Kun lapset palasivat takaisin kaupunkiin koulujen alkaessa elokuussa, järjestettiin paikalla kaksi kahden viikon pituista vanhusten siirtolaa. Lasten- ja vanhustensiirtolat ovatkin olleet paikan pääasiallista toimintaa alussa. Paikkaa on käytetty myös lyhempien virkistysretkien järjestämiseen muina vuodenaikoina sekä hiihtolomaleirin järjestämiseen.   

Usein olemme miettineet, millaisia tarinoita seinät voisivat kertoa, kun olemme istuneet ruokailemassa päärakennus Puustellissa. Vanhat rakennukset ovat varmasti nähneet paljon erilaista elämää matkan varrella.  

Ne ovat todistaneet perhe-elämää, vilkkaiden lasten menoa kesäsiirtoloissa ja leireillä kuin myös elämän ehtoopuolella olevien ihmisten rauhallisempaa tahtia. Nykyään paikassa kokoontuu monipuolisesti eri toimijoita, jotka jättävät paikkaan oman jälkensä. Meidänkin perheleirit tulevat osaksi sitä tarinaa, joka tallentuu näiden seinien sisään.   

Virve Ylänne, vapaaehtoinen leiriohjaaja