17.8.2022
/
Olavi Karvonen
Olavi Karvonen
Hei, olen Olavi, toimin leirivastaavana Kisakeskuksen perheleireillä kesällä 2022. Leirivastaavana minulle on tärkeää, että leiripäivät ovat iloisia, hauskoja ja turvallisia. Toivon, että leirien päätyttyä leiriläiset ovat saaneet roppakaupalla kivoja kokemuksia, lämpimiä muistoja ja hauskoja ja hassuja tarinoita kerrottavaksi. Koulutukseltani olen yhteisöpedagogi ja olen tehnyt paljon erilaisia töitä lasten, nuorten ja perheiden parissa.

Toimin leirivastaavana kahdella eri perheleirillä tänä kesänä. Molempien leirien aikana pohdin paljon yksinäisyyttä ja ymmärsin, kuinka tärkeässä osassa yksinäisyys on leiriä. Mielestäni leirivastaavan on hyvä ymmärtää yksinäisyyden eri muotoja, jotta leiritoiminnasta voidaan luoda mahdollisimman yhteisöllistä.

Sosiaalista tai emotionaalista yksinäisyyttä

Kun ihmiseltä puuttuu verkostoja ja ihmissuhteita, puhutaan sosiaalisesta yksinäisyydestä. Sosiaalisesti yksinäinen ihminen toivoo lisää erilaisia ihmissuhteita ympärilleen. Emotionaalisessa yksinäisyydessä oleellisempaa on ihmissuhteiden laatu: ihminen saattaa kokea yksinäisyyttä esimerkiksi työyhteisössä, parisuhteessa, perheessä tai ystävyyssuhteissa.

Emotionaalisesti yksinäinen ihminen saattaa kokea, ettei tule nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on ja ettei ole aidosti merkityksellinen ympärillään oleville ihmisille.

On myös tärkeä erottaa toisistaan Itse valittu yksin oleminen ja yksinäisyys

Leireillä sekä lapset että vanhemmat puhuivat yksinäisyydestä monin eri tavoin. Vanhemmat puhuivat sekä omista yksinäisyyden kokemuksistaan että lastensa yksinäisyydestä. Myös osa lapsista saattoi sanoittaa omaa, vanhempansa tai muun perheenjäsenen kokemaa yksinäisyyden kokemusta. Porukan ulkopuolelle jääminen tai ettei löytäisikään yhtään kaveria oli monen huolen aiheena.

Karkeasti yleistäen voisin jakaa nämä tarinat siten, että vanhemmat olivat enemmän huolissaan emotionaalisesta yksinäisyydestä ja lapset sosiaalisesta yksinäisyydestä. Lisäksi vanhemmat myös kaipasivat yksin olemista – omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

Ohjaaja kaipaa hengähdystaukoa – yksin

Jos taas ajattelee leirin vetäjien jaksamista, oli yksin oleminen tärkeä osa leirin toteutusta. Leirit ovat intensiivisiä kokonaisuuksia, joissa ohjaajat antavat itsestään todella paljon sosiaalisesti. Jo turvallisuuden kannalta on oltava kaiken aikaa valppaana.  

Huomasin, että suurin osa ohjaajista halusi päivien aikana viettää hetken yksin ja näin ladata akkuja – oma rauha ja hiljaisuus oli tärkeää myös ohjaajille. Leirivastaavan kannattaakin mahdollisuuksien puitteissa rakentaa leirirunkoa siten, että ohjaajat pystyvät olemaan päivän aikana myös yksin.

Aivan toisenlainen yksinäisyyden tunne saattoi olla ohjaajan kokemus toimimisesta ilman muun tiimin tukea. Tällainen syö motivaatiota ja jaksamista.

Miten leirivastaava voi huomioida näitä kaikkia yksinäisyyden eri muotoja ja yksin olemista?

Etenkin leirin alkupuolella, kun koko leiri on ryhmäytymässä, ohjaajien tärkein tehtävä on mielestäni luoda turvallisuuden tunnetta, tervetullutta oloa sekä tuoda leiriläisiä yhteen.

Leirit ovat erinomaisia paikkoja osoittaa myötätuntoa sekä nähdä jokainen perhe ja perheenjäsen myös yksilönä. Yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen luomisessa ohjaajat ovat avainasemassa.

Leiriohjelmassa voidaan toteuttaa esimerkiksi harjoituksia, joilla pyritään tukemaan vanhemmuutta, perheenjäsenten kommunikaatiota, positiivista vuorovaikutusta tai vaikkapa itsetuntoa.

Toisaalta ryhmädynamiikan ja ryhmäytymisen tukeminen tukee kaikkien leiriläisten yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tunne yhteisöön kuulumisesta sekä myötätunnon osoittaminen ovat oivia lääkkeitä yksinäisyyden kokemuksen vähentämiselle ja ennalta ehkäisemiselle.

Ryhmäyttävät leikit, jaettu ilo, hassuttelu, kiireetön kohtaaminen ja aito kuuntelu ovat tässä avainasemassa.

Tärkeintä ovat yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuuden tunne ja uudet ystävät

Leirien parasta antia olivat ehdottomasti se, kun näki perheiden vaihtavan keskenään numeroita. Perheiden palautteita lukiessani koin helpotusta, kun jokaisessa lomakkeessa oli merkintä, että lapsilla on ollut kaveri leirillä.

Samoin vanhemmat kertoivat keskustelleensa muiden vanhempien kanssa. Yksinäisyyden vähentämiseen kannattaa mielestäni leireillä panostaa, sillä yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuuden tunne ja uudet ystävät ovat tärkeämpiä kuin mikään yksittäinen toimintahetki tai aktiviteetti leirillä. Nämä tunnekokemukset sekä ystävät voivat kantaa paljon pidemmälle leirin jälkeen.