19.10.2021
/
Tiina Rusanen
Tiina Rusanen
Toimin syksyllä 2021 Oulun Näe hyvä mussa -leirien leirijohtajana. Olen viettänyt lukuisia kesiä ja lomia leireillä niin ohjaajana kuin leirijohtajana. Koulutukseltani olen kasvatustieteiden maisteri. Leireillä tykkään leikeistä ja peleistä, leipomisesta, köllöttelytuokioista, hupsuttelusta ja yhteisistä luontoseikkailuista. Minulle on tärkeää, että leirillä vallitsee rento ja turvallinen ilmapiiri ja kaikki saavat mielekästä tekemistä ja onnistumisen kokemuksia.

Tänä syksynä Oulun Näe hyvä mussa – leireillä on tuotu hyvää näkyväksi kehupurkin avulla. Yksinkertaisimmillaan kyse on tavallisesta lasipurkista sekä isosta kasasta erilaisia helmiä. Leireillä nämä helmet ovat kuitenkin päässeet edustamaan jotain isompaa eli koettuja ilon aiheita sekä havaittuja hyviä tekoja.

Leirejämme ovat rytmittäneet pitkin syksyä erilaiset piirit: On ollut aloitus- ja lopetuspiiriä sekä aamu- ja iltapiiriä. Suurimmalla osalla näistä piireistä olemme nostaneet esille kehupurkin ja sen avulla opetelleet sanoittamaan, millaisista asioista olemme ilahtuneet ja millaisia hyviä tekoja olemme leirillä todistaneet.

Vaikka välillä yhteisiin hetkiin rauhoittuminen ja hiljentyminen on ollut ymmärrettävistä syistä energiselle porukallemme haastavaa, ovat he upeasti höristäneet korviaan kuullakseen, millaisten asioiden kunniaksi helmet ovat purkkiin tipahdelleet.

Ensimmäisellä kahdella leirillä totuttelimme kehupurkin käyttöön ja keräsimme purkkiin helmiä sen kunniaksi, mitkä asiat olivat leirillä ilahduttaneet tai onnistuneet. Tällöin leiriläiset pääsivät kukin vuorollaan kertomaan, millainen toiminta on ollut heille mieluista ja me aikuiset pääsimme säännöllisesti sanoittamaan ja kehumaan koko lapsiryhmää siitä, miten hyvin he ovat leirillä toimineet.

”Olen saanut uusia kavereita”

”On ollut koko ajan jotain kivaa tekemistä”

”Kivointa oli käydä uimassa”

”Tykkäsin poimia puolukoita”

  • 2. leirillä kehupurkkihetkissä kuultua

Leiriläisille kivojen asioiden nimeäminen oli kohtalaisen helppoa, joten kolmannella leirillä päätimme hieman nostaa haastekerrointa ja haastoimme jokaisen leiriläisen tarkkailemaan herkeämättä leirillä tapahtuvia hyviä tekoja. Tätä ennen pohdimme yhdessä sitä, millaisia asioita nämä hyvät teot voisivat konkreettisesti käytännössä olla.

Pitkin leiripäivää muistuttelimme hyvien tekojen havainnoimisesta ja annoimme niistä esimerkkejä keskellä leiriarkea: ”Olipa ihanaa, että kävit kiittämässä keittiön henkilökuntaa ruuasta. Oli kyllä helmen arvoinen teko”. Säännöllinen asian esillä pito edistää myös sitä, että leiriläiset kiinnittävät aktiivisesti huomiota positiivisiin tapahtumiin ja oppivat itsekin näkemään hyvän ympärillään. 

”Jos joku oli yksin, aina käytiin kysymässä sitä mukaan leikkeihin”

”Kaveri auttoi, kun tarvitsin apua”

”Näin kun joku järjesteli kenkiä”

”Haravoin ahkerasti”

  • 3. leirillä kehupurkkihetkissä kuultua

On kuultu myös, että leiriläiset ovat pohtineet kotona leirien välillä huolissaan, ettei kehupurkki tunnu millään täyttyvän. Lupasimme, että kun purkki täyttyy, järjestämme leiriläisille erityistä toiveohjelmaa. Näin lapset pääsevät yhdessä työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen ja vaikuttamaan leiriohjelmaan. Prosessi on yhteisöllinen ja sen ryhmäyttävä ja itsetuntoa vahvistava vaikutus on näkynyt selvästi koko leirin toiminnassa.

Leiriläiset ovat oppineet sanallistamaan erilaisia ilon aiheita, huomaamaan hyviä tekoja ja mikä tärkeintä: kehumaan aktiivisesti toisiaan ja itseään.

Ensimmäinen purkkimme on nyt saatu täyteen ja on aika yhteiselle toivetekemiselle. Emme kuitenkaan aio jäädä tähän. Leiriläiset ovat edistyneet hyvän näkemisessä niin upeasti, että varmasti ehdimme saada vielä runsaasti helmiä purkkiin kahden viimeisen leirimme aikana.