3.2.2020
/
Pena Viitanen
Pentti Viitanen
Pena Viitanen työskenteli Parasta Lapsille ry:ssä 37 vuotta. edelleen hän pitää huolta Lomakeskus Pukkilan puitteista.

”Mitäs sanotte tytöt, jos  lasken tällä tuon rinteen alas?”, sanoi Saarisen Arvo, Pukkilan ensimmäinen talonmies, kopistellessaan sahapukkia lumesta.

Sittemmin rinnettä on laskettu monilla muilla välineillä. Alkuaikoina ehkä eniten suksilla ja viimeaikoina muovipulkalla. Hurjin omakohtainen kokemus oli, kun laskin jäädytetyn liukumäen muovimattoon kääriytyneenä. Maton terävästä etureunasta tupruava jäähile ryöppysi kasvoilleni ja vauhti tuntui rakettimaiselta. Mäen jäädyttäminen oli työlästä ja aikaa vaativaa hommaa, joten siitä luovuttiin ja hankittiin riittävästi pulkkia.

Leirien ohjelmassa oli yleensä pulkkakisat, joiden lajeina olivat esimerkiksi nopeuslasku,  pituuslasku,  pujottelu, parilasku ja viesti.  Suosittelen mieluummin viestiä, jossa jokaisella laskijalla on oma pulkka eikä tappavaa juoksua ylämäkeen tarvita. Hyvin hauskaksi koettuja tapahtumia olivat myös ”iltamäenlaskut”, jolloin pulkkamäki oli valaistu pihasoihduin.

Nykyisin näkee, että pulkkamäkeen rakennetaan ”hyndä” eli hyppyri. Minusta se näyttää tosi vaaralliselta. Ajattelen laskijan selkärankaa ja häntäluuta.

Hiihtosukset olivat aikoinaan leveämpiä kuin nykyiset, ja niillä saattoi hypätä rinteeseen rakennetusta hyppyristä niiden uppoamatta alastulorinteeseen. Muovisuksien yleistyessä sukset kapenivat ja hyppimiset loppuivat, mutta sitä enemmän hiihdettiin. Minulla oli leveät ja pitkät eräsukset, joilla aurasin latuja ja muut hiihtelivät perässä. Hiihtoretki Helvetinkolulle kuului vakituisesti talvileirien ohjelmaan. Lasketteluretkiä tehtiin puuttomiin hakkuuaukkoihin, joissa oli tarkoitukseen sopiva korkea rinne.

Eräänä talvena oli satanut harvinaisen paljon lunta ja olimme tällaisella retkellä. Rakensin laskettavaa latua yhä ylemmäksi rinteeseen ja lapset laskivat sitä tai tekivät omia latujaan umpihankeen. Lopulta sain ladun tehtyä huipulle asti. Huusin sieltä: ”Onko latu vapaa?”

”OOON”, vastasi kuoro alhaalta. Olin melkein mäen alla, kun näin jokun  ladun viereen kaatuneen lapsen nostelevan suksiaan ladun alta poikittain eteeni. Ponnistin voimakkaasti suksien yli ja upposin pehmeään latuun noin kymmenen metrin päähän. Siitä jatkoin lentoani pää edellä toisen mokoman. Onneksi oli paljon lunta, enkä satuttanut itseäni. Kävinpä vain hangen alla kastumassa.Ylös kömmittyäni kuulin jonkun lapsista kiljuvan:

Tommosta ei oo nähty Hurjapäissäkään!

- sen aikainen TV sarja.

Ilmat ovat lämmenneet ja kaikkina talvina lunta ei ole edes keskitalvella. Onneksi jäät olivat siihen aikaan kuitenkin niin paksuja, että hyvin kantoivat. Jäällä voi harrastaa monenlaista. Erilaisia liitokiekko- ja pallopelejä  on vähälumisella jäällä hyvä pelata. Esimerkiksi ratagolf-mailalla  pelattava  jäägolf on aivan mainio yksilö- tai joukkuelaji. Ratamestarin työkalut ovat akkuporakone keppiä ja jääkaira koloa varten.

Ennen kuin moni suomalainen edes tiesi mitä tarkoittaa curling, valoimme kovaa betonia suuriin muovikauhoihin ja upotimme siihen  Aimo ”Aksu” Riikosen hitsaamat kahvat. Jäältä etsittiin sopivan liukas kohta, johon maalattiin pelialue. Homma toimi monta vuotta, vaikka kivet eivät painaneet 20 kiloa, eikä asianmukaisia harjojakaan ollut. Pelivälineet ovat Pukkilan aitassa todennäköisesti vieläkin.

Talvileirien alkuaikoina aurasimme pienehkön alueen luistelupaikaksi ja yritimme sitä jäädytellä parhaamme mukaan, mutta ilman vesiletkua se oli kovan työn takana. Kauan jäällä pyöritettiin myös vipukelkkaa (napakelkka, villikelkka, hoijakka jne). Kelkasta kehitin oman mallin, jossa oli vain yksi lankunpätkä jalaksena. Sen päällä oli vanerista tehty selkänoja, joka parimetrisellä köydellä oli kiinnitetty aisaan. Kelkassa istuttiin nenä aisan suuntaan,  joten keskipakoisvoima piti matkustajan hyvin kelkassa. Aksu oli ottanut tehtäväkseen viedä kelkka ennen leirejä paikalleen ja käydä se nostamassa maihin ennen jäiden sulamista. Kun Aksu lähti, lähti kelkkakin jäiden mukana.

Pena

---

Talvileirit ovat tuloillaan tänäkin talvena, vaikka lumesta ei ole takeita - kivoja puuhia keksitään aina! Ilmoittautumiset 9.2. mennessä.