Vapaaehtoisen palkkapäivä
Raskas työviikko takana ja reppu painaa selässä. Juna on täynnä ja maski naamalla hiostaa. Silti maskin takana piilee hymy. Leiriviikonloppu edessä!
Hymy levenee entisestään, kun näkee huikean ihanan tiimin ja innokkaita lapsia leiribussia odottamassa.
Bussissa tunnelma on katossa ja lapset kertovat innokkaina, mitä ovat tehneet, ja mitä odottavat viikonlopun tuovan tullessaan. Sisälläni on tunne, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Nämä tyypit innostuvat minun läsnäolostani, en heti keksi parempaa tunnetta.
Lapset ovat perjantai-iltana niin väsyneitä, että tuhina kuuluu jo iltasadun ensimmäisen sivun jälkeen. Raskas viikko takana heilläkin. Naurun ja höpötyksen täyteisen iltapalaverin jälkeen pääsevät aikuisetkin unille.
Lauantaiaamun lataus on odottava ja innokas. Aamupala maistuu hyvältä ja teemabiisi “Baby shark” käynnistää päivän kunnolla. Pihapelien ja leipomisen jälkeen lounas maistuu kaikille. Pienten leikkihetkeen mahtuu upeita hetkiä, lapset keskenään sopivat pelin säännöt ja vuorot. Aikuisena vain seuraan sivusta, kuinka hienosti ja kypsästi lapset toimivat ryhmänä.
Kodalla syödyn välipalan yhteydessä käydään positiivisuusrinki, jossa jokainen lapsi antaa ja saa positiivista palautetta ja vahvistusta. Eipä taas voi kuin ihastella, kuinka huikeita tyyppejä meillä täällä onkaan. Saunalla juttelen tyttöjen kanssa aikuisuudesta ja siitä onko se kivaa vai ei. Hetki piti itsekin miettiä, että onko…?
Lauantai huipentuu “Pukkilan putoukseen” ja huh, että naurettiin! Miten luovia ja hienoja heittäytyjiä! Iltapalan jälkeen on luvassa taas kovasti toivottu iltasatu. Valvottavan huoneeni lapset ovat käyneet iltapesuilla ja pisuilla omatoimisesti ja olen pakahtua ylpeydestä. Jokainen heistä uhoaa kuulevansa tänään iltasadun kokonaan, kuitenkin uni voittaa ja tuhina kuuluu taas jo ennen loppua.
Sunnuntaiaamuna keretään vielä askarrella ja pelata kauan odotettua Pukkilan tähteä. Huoneiden siivous sujuu kuin ammattilaisilta ja pian bussi onkin jo pihassa.
Bussissa, kun Pukkila jää taakse ja maalaismaisema vilisee silmissä, on hetki aikaa pohtia kulunutta viikonloppua. Se on raskas, mutta täynnä iloa ja onnistumisia.
Me tehtiin tää!
Minulla ei ole sanoja, jotka antaisivat teidän ymmärtää kuinka upea ja toimiva tiimi meillä on tai kuinka hienot ja loistavat lapset meidän kanssamme on ollut tätäkin leiriä rakentamassa.
Bussi saapuu Tampereelle ja ehdin jutella muutaman vanhemman kanssa. Eräs ihana äiti kertoo minulle, kuinka tärkeää tämä leiritoiminta heidän perheellensä on, ja kuinka kiitollinen hän on, kun me teemme tämän mahdolliseksi.
Tämä hetki tässä.
Se oli vapaaehtoisen palkkapäivä.
Aino Piekkala