16.12.2021
/
Janette Hiltunen
Janette Hiltunen
Olen yhteisöpedagogiopiskelija Pirkanmaalta. Lähdin Näe hyvä mussa -toimintaan mukaan keväällä -21 tehdäkseni harjoittelun Parasta Lapsille ry:ssä. Innostuin niin paljon, että teen tulevana keväänä myös kolmannen harjoittelun järjestössä, tällä kertaa perheleireillä. Opiskelen tässä samalla luonto-ohjaajaksi ja on ollut hienoa huomata, että Parasta Lapsille ry haluaa lisätä luontopohjaisten menetelmien käyttöä leireillä, vaikka onhan luonto ja ulkoilu jo valmiiksi suuressa roolissa leiritoiminnassa.

Meneillään olevista buumeista ja ajankohtaisista ilmiöistä on kätevä ottaa inspiraatiota leiritoimintaan. Niiden pohjalta voi kehittää sellaisia leikkihetkiä ja työpajoja, ettei lapsi itsekään välttämättä huomaa, että nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä, mutta kuin varkain oppii tärkeitä taitoja ja omaksuu kullanarvoista tietoa. Kuten tällä kertaa esimerkiksi pakohuonepeleistä ja lähdekritiikin ja sananvapauden tärkeydestä.

Kuulostaa ajankohtaisilta, eikö totta?  

Pakohuonepeli toteutettiin joukkueittain eri rasteilla pääasiassa ulkosalla. Yhteistyö ja kommunikointi lasten kesken oli kaunista katseltavaa. Jotain, mistä meidän aikuistenkin olisi hyvä ottaa mallia. Jokainen sai loistaa vuorollaan, kun rastit oli mietitty jo alkujaan sellaisiksi, että erilaisia vahvuuksia tarvittiin ja jokaiselle luotiin mahdollisuus saada osallisuuden kokemus. Tavoitteet tuntuivat täyttyneen hyvin näkemäni ja kuulemani sekä lapsilta saadun hyvän palautteen perusteella. 

Jokainen sai onnistumisen kokemuksia ja tiimihenki tiivistyi.

Samalla saatiin kokemuksia siitä, kuinka tärkeää on tehdä yhdessä, jakaa vastuuta ja ottaa huomioon jokaisen vahvuuksia ja sitä kautta saada tilanne haltuun ja maaliin asti.  

Myöhemmin samana päivänä saimme aikaiseksi hedelmällistä keskustelua, kun mietimme pienryhmissä, mitä eroa on faktoilla ja mielipiteillä. Jokainen osallistui kirjoittamalla suurelle yhteiselle paperille vähintään yhden kumpaakin. Ohjaajatkin saivat huomata, ettei mielipiteiden kirjoittaminen ollutkaan ihan niin helppoa kuin sen ajatuksissaan kokee. Pääsimme pohtimaan, kuinka tärkeää onkaan lähdekriittisyys tai kuinka totuuskin on joskus muuttuva käsite. 

Tiesittekö esimerkiksi sellaista faktaa, että USA:ssa on eniten frisbeegolfratoja? Tällä hetkellä. Kunnes joku muu maa rakentaa niitä lisää. Tai että minun lempivärini on keltainen. Kunnes vaihdan mielipidettäni ja vihreä valloittaa värimaailmaani. 

Mielipiteillä on oikeus muuttua, mutta faktoja ei kuka tahansa voi mennä mielensä mukaan muuttelemaan. 

Mielipiteistä voi keskustella ja olla eri mieltä, mutta niistä ei sovi kinata, koska jokaisella on oikeus omaansa. Faktat ovat kuitenkin faktoja. Niistäkin voidaan ja pitääkin keskustella ja on ok tarkastella niitä kriittisesti, mutta niistä on vaikeampi lähteä kinaamaan, koska ne pohjautuvat tieteeseen tai muuhun tutkittuun tietoon. Faktatkin ovat vain niin kauan tosia, kunnes ne kumotaan ajantasaisemmalla tiedolla. Siihen asti ne kuitenkin ovat faktoja. Monille leirin lapsille nämä asiat kyllä tuntuivat olevan melko selkeitä. Älykkäitä tulevaisuuden toivoja!  

Kyllä sai taas todeta näiden leikkiin verhottujen hetkien jälkeen, kuinka viisaita lapset ovatkaan. Ruokkikaamme tätä uteliaisuutta ja viisautta heissä etsimällä yhdessä tietoa, selvittämällä mysteerejä ja maailman kummallisuuksia. Maailmassa kun on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Ja usein vähän isompaakin :)