Su 15.3. Matkustuspäivä.
Santiagossa ei onneksi välitetty siitä, että sukunimi oli kirjoitettu väärin sisäisen lennon lippuun. Yksi kirjain sinne ja tänne, ei sillä väliä. Temucosta siirryimme vuokra-autolla Tiruaan, projektinjohtaja Enrique, psykologi Maite ja minä. Matka kesti puolitoista tuntia normaalia pidempään, koska missasimme risteyksen, josta piti kääntyä, eikä sitä huomattu ennen kuin oltiin jo aika kaukana. Onnekseni kyseinen tie soveltui hyvin nukkumiseen, joten en ollut tietoinen virheestä ennen kuin käännyimme oikealle tielle, joka oli huomattavasti pomppuisempi. Olimme perillä yhdeksältä illalla ja saimme lautasellisen maukasta keittoa paikallisen koordinaattorin Glorian kodissa.
Su 16.3. Kokouspäivä.
Aamumaisema oli kaunis ja sain napattua siitä kuvan. Pidimme koko päivän palaveria Pideen tiimin kanssa. Suunnittelimme muun muassa projektin tarkempaa raportointia, johon kirjattaisiin kulttuuriset muutokset ja ajattelutavan muutokset, joita projektilla on saatu aikaan. Esimerkiksi lasten koulunkäyntiin ja naisten opiskeluun on alettu suhtautua positiivisemmin. Pidee esitteli myös videota, johon oli kerätty lasten, vanhempien ja opettajien kommentteja lasten kunnioittamisesta. Paljon keskustelua syntyi siitä, millä tavalla lasten kuvia voidaan käyttää netissä informaation tukena.
Ma 17.3. Verkostopäivä.
Aamulla suuntasimme Primer Agua -kouluun, jossa jaoimme kummituet perheille. Paikalla oli paljon äitejä, muutama isä ja pari pientä lasta. Kerroimme projektin uusimmat kuulumiset, kysyimme mielipiteitä tammikuun lopussa pidetystä kesäleiristä ja kerroimme Suomen koulutusjärjestelmästä. Lopuksi jaoimme joululahjat, joita kummit olivat lähettäneet lapsille. Lounaan jälkeen oli vuorossa palaveri. Esittelimme ihmisoikeusperustaista työtä ja projektisuunnitelmaa kunnan sosiaalityöntekijälle ja lasten asioista vastaavalle, jotka innostuivat aiheesta. Samalla pohdittiin, mitä kaikkea yhteistyö voisi tuottaa tulevaisuudessa. Illallisen yhteydessä oli toinen palaveri, jossa paikalla oli seitsemän vapaaehtoista leiriohjaajaa, Tiruan pormestari ja toinen kunnan edustaja, sekä tietenkin Pideen tiimi. Pohdinnan keskiössä olivat kesäleiri ja sen kehittäminen. Tärkein kehitysidea oli, että nuorille järjestettäisiin omaa ohjelmaa. Tämä voisi olla esimerkiksi luonnossa liikkuminen mapucheille tärkeissä paikoissa, jossa voitaisiin kertoa historiasta: mistä tämä paikka sai nimensä ja miten tämä liittyy alkuperäiskansan historiaan.
Ti 18.3. Yhteistyöpäivä.
Aamulla kävimme jakamassa kummitukia niihin perheisiin, jotka eivät päässeet Primer Agua kouluun eilen. Samalla reissulla kävimme tervehtimässä Patricia-rouvaa, joka johtaa naisten käsityöyhdistystä. Sovimme villan ostosta sekä ryhmän kokouksesta ja koulutuksesta, joka pidetään Pideen tiimin seuraavan Tiruan matkan yhteydessä. Päivän tärkein palaveri oli pormestarin kanssa. Hänellä oli paljon ajatuksia siitä, miten Primer Agua -koulua ja sen yhteishenkeä tulisi kehittää. Hän aikoo laittaa lisäresursseja asiaan siten, että psykologi on paikalla entistä useammin ja työskentelee lasten kanssa. Keskustelimme yhteistyön tiivistämisestä, ja palaverissa oli mukana myös koulutoimesta vastaava henkilö. Tiruaan palkataan huhtikuussa työntekijä, joka työskentelee puoleksi kunnalle ja puoleksi Pideelle. Kaksi parasta ehdokasta haastatellaan ensi viikon aikana.
Ke 19.3. Vierailupäivä.
Aamulla ajoimme Cañeteen ostoksille, sillä ruoka on siellä paljon halvempaa kuin Tiruassa. Ostimme muun muassa kahvia, paikallista yrttiteetä yerba matéta, margariinia ja hedelmiä vietäväksi kummiperheisiin. Osassa perheitä poikkesimme vain lyhyesti viemässä kirjeen kummilta tai hakemassa todistuksen lapsen opiskelusta. Viivyimme pidempään niissä, joissa oli jokin erityinen tilanne tai joiden kummit olivat lähettäneet kysymyksiä, joihin halusimme saada vastauksia. Koska oli arkipäivä, tapasimme enimmäkseen kummilasten vanhempia, sillä lapset olivat koulussa. Vain kahdella viimeisellä vierailulla kummilapsi oli ehtinyt koulusta kotiin. Hyvin tunteikas ja monimuotoinen päivä.
To 20.3. Toinen vierailupäivä.
Kävimme tapaamassa Ponotron koulun johtajaa, joka oli iloinen kuulleessaan, että projekti jatkuu. Hän kertoi olevansa tyytyväinen Pideen tukiopettajan apuun. Ponotron koulusta löytyy taisteluhenkeä. Koulu paloi maan tasalle ja uusi on nyt rakenteilla. Kaikki oppilaat ovat yhdessä pienessä luokassa, mutta silti oppimistulokset ovat parantuneet.
Vierailimme myös perheissä. Tapasimme enimmäkseen vanhempia ja isovanhempia, koska lapset olivat koulussa. Tammikuussa pidettyyn kesäleiriin oltiin tyytyväisiä ja vanhempien mukaan lapset olivat viihtyneet hyvin. Vierailujen aikana huomasi, että monet perheenäidit ovat päivisin joko yksin tai pienten lasten kanssa kotona ja kaipaavat aikuisseuraa. Meille tarjottiin ruokaa useassa kodissa ja äidit kertoivat sairauksista, omaistensa menettämisestä ja kuivuudesta joka vei sadon, mutta myös lastensa opiskelusta, motivaatiosta ja hyvistä arvosanoista.
Pe 21.3. Matkapäivä Chilen sisällä.
Aamulla kävimme hakemassa opiskelutodistuksia Primer Agua -koulun johtajalta. Jatkoimme matkaa Temucoon, jossa söimme maistuvan lounaan kauppahallissa. Santiagon lentoa odotellessa käänsin muutaman kirjeen, joita lapset olivat lähettäneet kummeille. Perillä sain Enriqueltä lisää kummilasten lähettämiä kirjeitä ja lahjoja.
La 22.3. Ensimmäinen hetki vapaata ja paluumatka.
Ostin pullon hyvää viiniä esimiehelleni, joka lupasi, että saan mennä auttamaan jäsenjärjestöä Chileen. Toisen pullon ostin itselleni. Nämä piti saada sullottua laukkuun niin, etteivät ne mene rikki.. Paluumatkalla käänsin lisää kummikirjeitä ja pohdin, milloin mahdan nähdä samat ihmiset uudelleen. Joissakin kodeissa köyhyys oli vahvasti läsnä, mutta niin oli myös ihmisten lämpö ja huomaavaisuus. Välittäminen on sama kaikilla kielillä.
Terveisin
Alicia Perho