Järjestöuutiset
26.5.2014
16-vuotias Hanna Hongisto lähti mukaan vapaaehtoiseksi ohjaajaharjoittelijaksi keväällä 2014. Tässä hänen kertomuksensa ensimmmäisestä vapaaehtoiskoulutuksesta.

Pendolino kaarsi Kouvolan Rautatieaseman ensimmäiselle laiturille. Junaan kiivetessäni en osannut yhtään ajatella, mitä tänä viikonloppuna olisi luvassa koulutuksen ja uusien tuntemattomien ihmisten lisäksi. Suuntana oli vapaaehtoisten koulutusviikonloppu Lomakeskus Pukkilassa jossain. Sen tiesin että se olisi jo melkoisen matkan päässä kotoa ja että olisin siellä muiden vapaaehtoisten kanssa. Jossakin Virroilla mihin Tampereelta olisi bussimatkaamista ja johon liittyi Helvetinjärvi.

Ryhmässä ja ryhmissä

Kun vaihdoin junaani Tikkurilassa huomasin, että innostukseni alkoi herätä. Onkohan tämä juna varmasti oikea? Tai entäs jos bussi ei tulekaan mitenkään selkeästi paikalle Tampereen rautatieaseman eteen ja palloilen itseni muiden luo juuri kun bussi lähtee? Ja myöhässä. Tunnistaisinko sieltä ketään? Viikonlopusta olisi vamasti tulossa varsin kasvattava kokemus.

Kun hyppäsin junasta ulos saatoin todeta todellisen jännityksen ja ujouden tunkeutuvan jokaiseen soluuni, mutta jokin ääni sisälläni käski pysyä rauhallisena ja nauttimaan tulevasta viikonlopusta.

Mannisen keltaista bussia odotellessa ehdin jo hetken jutella toisen vapaaehtoisen kanssa. Puheenaiheet pyörivät vapaaehtoisuudessa ja tulevassa viikonlopussa.

Bussikuski otti laukkumme ja laittoi ne bussin konttiin samalla kun Eija katsoi nimemme listasta. Istuuduin bussissa toisen aiemmin samassa koulutuspäivässä olleen naisen viereen ja katsoessani pikaisesti ympärilleni huomasin muitakin tuttuja kasvoja.

Bussi kaartoi Pukkilaan puolentoista tunnin istuskelun jälkeen Eijan sanojen siivittämänä ”Nyt olemme saapuneet Lomakeskus Pukkilan tielle, josta on enää noin 700 metriä keskukseemme…’’ Minä ja monet muut bussissa olleet alkoivat heräillä matkaväsymyksestä ja istumisen aiheuttamasta turruttavasta olosta.

Ensitunnelmat lomakeskuksesta

Oli kaunista, sen saattoi todeta jo ensimmäisen minuutin sisällä. Edessämme oli etäisesti rivitaloa muistuttava sisäpiha ja ovi, josta menimme sisään. Kengät jätettiin eteiseen ja yksi kerrallaan sanoimme omat nimemme paikalla olevalle oranssipaitaiselle naiselle, joka kertoi huoneen numeron ja missä se sijaitsee.

Keitäköhän huoneessani olisi? Kompuroin alas portaita ja tutkailin näkemääni. Oli vaaleat seinäpinnat, ovi oikealla, kääntyminen vasempaan, portaita alas, suihku ja vessa vasemmalla ja edessä lasiovi. Avasin huoneen oven ja sisällä oli jo huonekaverini: kaksi minua vuoden nuorempaa tyttöä ja yksi vuotta vanhempi.

Suuntasimme ohjeiden mukaisesti iltapalalle heti kun tavarat oli purettu. Iltapalalla saimme Edlalta, Tuomakselta, Elinalta ja Akulta lyhyet esittäytymiset. Sen jälkeen sanoimme nimemme ja sen mille leirille olimme menossa ensi kesänä. Reissupäivän jälkeen kyllä väsytti!

Lauantai 17.5.

Aamulla heräsin yllättävän pirteänä. Aamutoimien jälkeen hipsimme ylös tekemään nimilappuja, muitakin aamuvirkkuja oli jo kyseisessä touhussa. Pienimuotoinen askartelu oli mukavaa ja samalla tuli jo hiukan tutustuttua muihin pöydän touhuaviin ihmisiin.

Aamupalan jälkeen aloitimme lauantaipäivän touhuilun. Kävimme läpi rajoja ja teimme samalla pari tutustumisleikkiä. Tämän jälkeen kuuntelimme Pirkanmaan pelastuslaitoksen luentoa. Saimme esittää itsekin kysymyksiä, aiheena olikin tärkeä leiriläisten ja ohjaajien kannalta: paloturvallisuus.

Tämä alkusammutuskoulutuksen osio sujahti melko nopeasti kysymyksineen kaikkineen ja kaikki tiedot tuli otettua vakavasti. Erityisesti mieleeni jäi seuraava: ensivasteen tai palokunnan saamiseen menee jo puoli tuntia lähimmältä asemalta.

Siirryimme luennon jälkeen ulos, missä pelastuslaitoksen henkilökunta veti kahta sammutusharjoitusta. Ensimmäisessä harjoiteltiin vesisammutinten käyttöä (tuli oli siis peräisin kaasupullosta) ja toisessa sammutettiin palavaa nukkea. Pisteet sujuivat turvallisesti, mitä nyt minua ainakin jännitti todella paljon palavan henkilön sammutus. Ympärillä olevilla ihmisillä oli iloinen, mutta vakava asenne harjoitteita kohtaan. Onhan meillä leirillä iso ja tärkeä vastuu.

Muurinpohjalettuja ja improvisaatiota

Ruokailun jälkeen operaatiossa olivat järjestön arvojen läpikäyminen erilaisten leikkien kautta. Nimilappujen värin mukaan muodostimme ryhmät ja teimme erilaisia tehtäviä, tottakai leikin kautta ja toisten kanssa. Edlalla, Tuomaksella, Akulla ja Elinalla oli omat tehtävänsä, jotka he ohjasivat, mm. jokaisen ryhmän piti tehdä taideteos omasta arvostaan. Loppujen lopuksi kasassa oli erilaisia ryhmissä tehtyjä, erittäin hyvin Parasta Lapsille -järjestön arvoja kuvaavia teoksia, joita saimme ihailla sunnuntaiaamuun asti.

Tämän jälkeen Markku, Pukkilan talonmies, piti meille isossa, todella kauniissa kodassa ohjausta ja juttua tulenteosta: miten laittaa kaasupulloon hana kiinni, jotta muurikkapannuun saadan kaasu, miten tuli sytytetään parhaiten ja mitä keinoja on aikaisemmin käytetty. Saimme oppia myös uusia sanoja!

Pääsimme myös nauttimaan herkullisia muurinpohjalettuja ja paistamaan niitä tarkkojen ohjeiden saattelemina. Leireillä on siis hyviä letunpaistajia ;) !

Seuraavana ohjelmassa oli miettiä ryhmissä, millainen on huono leiriohjaaja. Jokaisella ryhmällä oli aihe, minkä ympärille kyseinen tilanne piti rakentaa. Aiheet olivat leireillä hyvin yleisiä tilanteita: miten ohjaaja toimii, kun ollaan valvomassa uintia, kun tapahtuu onnettomuus/haaveri tai entä jos lapsi ei haluakaan tehdä jotain asiaa. Eli miten ohjaaja EI saa toimia.

Suunnittelun jälkeen ensimmäisellä ”esiintymiskerralla” näytimme tilanteen niin kuin olimme sen suunnitelleet ja toisella kerralla, heti kun ohjaaja alkoi toimia väärin, piti huutaa STOP. Käytöstä korjattiin ja käytiin läpi erilaisia menetelmiä, miten tilanne saadaan hoidettua. Sen jälkeen improvisoitiin versio, jossa käytettiin hyödyksi läpikäytyjä asioita ja korjattiin ohjaajien virheet.

Iltaohjelmaa ja rentoa saunomista

Saimme ohjeet, että jokaisen ryhmän tulisi keksiä iltaohjelma ja iltapalan jälkeen pitää se muille. Jäimme suunnittelemaan omaamme ulos, ja kun ideointi oli saatu päätökseen, menimme syömään. Ilta meni rennosti saunoessa, jutellen ihmisten kanssa ja pelatessa (mm. shakkia, ristiseiskaa ja muita korttipelejä).

Iltapalan jälkeen suuntasimme samaan tilaan, jossa olimme kuunnelleet aamulla luentoa paloturvallisuudesta. Päädyimme suurin piirtein ryhmittäin istumaan lattialle vilttien päälle ja aloitimme iltaohjelman läpikäymisen ryhmä kerrallaan. Olimme tyynyrallia, eräänlaista rikkinäistä puhelinta, pokanpito-leikkiä, Shindo à la Pukkilaa ja ammattien arvuuttelupeliä.

Iltaohjelman jälkeen osa jäi pelaamaan korttia, jutustelemaan ja osa meni nukkumaan raskaan ja naurun täytteisen päivän jäljiltä.

Sunnuntai 18.5.

Sunnuntaiaamuna herätessä olo oli hiukan harmaa ja samea, tänäänkö olisi suunnattava kotiin, 300 kilometrin päähän tästä ihanasta paikasta, missä ensi kesänä tulisi vietettyä ainakin yksi leiri?

Ennen aamupalaa pakkasimme tavarat lähestulkoon valmiiksi, menimme aamiaiselle ja ulos näpräämään nettiä, koska rakas DNA ei ainakaan minulla siellä toiminut kuin ulkona. Kun aamupala oli syöty, Edla ja Elina pitivät vielä pikaisen palaverin meidän leiriohjaajien kanssa ja kävimme läpi, millä leireillä kukakin olisi.

Itse olen leireillä kesä-heinäkuun taitteessa ja heinä-elokuun taitteessa, jälkimmäinen näistä olisi Pukkilassa. Pieni ikävä kohta tuli jo siinä vaiheessa, kun sai kuulla oman nimensä ja leiriajankohtansa: siihen on niiiin kauan!

Mukavaa yhdessäoloa!

Lähdimme ulos pelaamaan Akun johdolla leikkejä, joita olisi helppoa soveltaa tulevaisuutta varten kaikenikäisille. Sen jälkeen teimme ryhmissä leikit, jotka ohjattiin porukalla muille. Tarjolla oli taas läjä naurua ja mukavaa yhdessäoloa!

Loppua kohden kävimme läpi vielä yhteydenpitoa leiriläisten vanhempiin leirin jälkeen ja muutenkin sitä, miten kannattaa suhtautua siihen, jos joku nuori haluaa olla yhteydessä ohjaajaan leirin jälkeen. Tästä saatiin aikaan hyvää keskustelua!

Otimme vielä leikkitelineellä kuvan koko porukastamme ja saimme todistukset koulutusviikonlopustamme. Sen jälkeen pakkasimme, siistimme huoneen, söimme ja lähdimme matkalle kohti Tamperetta, koska oma junani lähti 14:07 kohti kotia.

Takana oli mahtava viikonloppu mahtavassa seurassa, opettavia ja henkisesti kasvattavia kokemuksia sekä uusia näkemyksiä kauniilla paikalla!

Tekstin on kirjoittanut Hanna Hongisto, tulevan kesän vapaaehtoinen ohjaajaharjoittelija. Kouvolan Yhteiskoulun lukiota käyvä 16-vuotias Hanna otti yhteyttä vuoden 2014 alussa järjestöön ja on nyt ensimmäistä kesää Parasta Lapsille -leireillä.