Järjestöuutiset
14.3.2017
Lomakeskus Pukkilan emäntä Helena Mäkelä jäi eläkkeelle. Pukkilaan Helena tuli jo 37 vuotta sitten – alun perin talonmieheksi ja sille tielle jäi.

– Oltiin joskus 70-luvulla autoajelulla ja silloin näin ensimmäisen kerran Pukkilan ja ajattelin, että näyttääpäs hienolta paikalta, että tänne haluan tulla. Sitten kun 1980 vapautui se talonmiehen paikka, se oli parasta mitä voi tapahtua, Helena kertoo.

Talonmiehen tehtävistä Helena siirtyi keittäjäksi. Kun Pukkilan silloinen emäntä Marjo meni naimisiin ja muutti pois, Helenasta tuli emäntä. 

– En minä tarkalleen edes muista, milloin se oli, kahdeksankytlukua kuitenkin, Helena nauraa.

Jauhelihakastikkeella aloitetaan

Neljälle eri vuosikymmenelle mahtuu paljon. Mikä on muuttunut erityisesti?

– Mitään radikaalia muutosta ei ole tapahtunut, työ on muuttunut sillain hitaasti, ettei sitä ole erikseen huomannut. Tietysti sitten siinä on muutosta, että aikoinaan perhelomilla oli vain suomalaisia perheitä, sitten vähitellen muuttui monikulttuuriseksi ja nyt on pääosin maahanmuuttajaperheitä.

Työkavereita Helenalla on ollut vuosien saatossa kymmeniä, voi mennä lähelle sataakin.

– Joka vuosi on palkattu vähintään yksi uusi, jollei useampikin kesäksi. Pidempiaikaisia on tietysti olleet Seija ja Maire. Aikoinaan oli ihan periaatekin, että kaikki keittiöapulaiset ja siistijät tulisivat tästä lähiympäristöstä: kaikki nuoret tytöt tästä läheltä on täällä olleetkin. Mutta eihän täällä enää ole kuin vanhempaa porukkaa, on pitänyt alkaa hakea kauempaa. Mutta aina on hyviä tyyppejä löytynyt, Helena kehuu.

Lasten talvileiri toissaviikolla oli Helenan viimeinen. 

– Olihan se haikeaa, vaikkei sitä oikein tajunnut tai tajua vieläkään. Mutta samalla tavalla aloitettiin leiri, kuten on aloitettu melkein kaikki leirit ja leirikoulut: jauhelihakastikkeella!

Nyt nukutaan puoli yhdeksään!

Helena yllättää kertomalla, että on enemmänkin illan virkku ja aamun torkku, vaikka Pukkilaan on usein pitänyt mennä töihin viiteenkin.

– Kyllähän sitä tietysti töihin menee silloin kun pitää. Mutta nyt nukun kyllä puoli yhdeksäänkin, Helena kertoo.

Eläkkeelle siirtyminen on sujunut hyvin. 

– Ensin ajattelin, että se käy tuosta vaan, lähdet pois ja jäät kotiin. Mutta onhan siinä opettelemista, kun ei tarvikaan lähteä. Mutta ok tämä on. Pääsee heti aamusta vaikka ulos.

Helenalla on Mopsi nimeltä Elli – ainakin koiralenkkejä siis tiedossa! 

Kiitokset <3

– Kyllä oli ikimuistoiset juhlat, Helena kiittelee viime viikonlopun kokoontumista Pukkilassa. 

Juhlatunnelmiin voi sukeltaa tämän jutun yhteydessä kuvien kautta.

Helena haluaa välittää pitkän listan kiitoksia:

– Kiitos juhlijoille, kaikille työkavereille, vapaaehtoisille, toimistotyöntekijöille ja tietysti kaikille lapsille elämänilosta. Ja Annelle tietysti tervetuloa Pukkilaan johtajaksi!

Vielä Helenalla ei ole sen suurempia suunnitelmia eläkepäiville.

– Paitsi se, että tietysti nukun pitkään, Helena nauraa.

Lämpimät kiitokset Helenalle työstä lasten ja perheiden eteen Parasta Lapsille -järjestössä!