Pelit ja vehkeet lapsen arjessa
Viime aikoina on keskusteltu paljon tekoälystä, sen mahdollisuuksista ja haasteista. Samankaltaista keskustelua on jo jonkin aikaa käyty lasten kasvatuksessa medialaitteiden käytöstä, tai oikeastaan kuten itse puhuisin, virtuaalimaailmasta.
Itse kun olen hieman yli 30-vuotias, muistan vielä, kun sain ensimmäisen puhelimeni. Sen legendaarisen Nokia 3310:n. Vaikka tuolloin puhelin todellakin oli vain puhelin, löytyi sieltäkin vanha kunnon matopeli, jota aina välillä kaverin kanssa saatettiin joskus pelata.
Mutta puhelin oli puhelin. Nykyäänhän puhelin on multimedialaite, taskutietokone, jota käytetään tilastojen mukaan paljon enemmän sosiaalisen median ja videopelien pelaamiseen kuin siihen itse puhumiseen.
Teknologinen kehitys ei tule hidastumaan ja tuo laite on tullut jäädäkseen. Nyt monet vanhemmat pohtivatkin kysymyksiä:
- Milloin lapselle on hyvä hankkia puhelin?
- Mikä on sopiva aika lapsen viettää puhelimella?
- Miten valvon lapseni puhelimen käyttöä?
Näihin ei välttämättä ole oikeita vastauksia, mutta tärkeintä minusta on, että nämä kysymykset esittäisi itselleen jokainen vanhempi, jonka lapsella on puhelin tai sellaisen ostamista harkitsee.
Jollain isovanhemmalla voi olla taas ajatus siitä, miten ennen oli kaikki paremmin, ja nyt lapset ja nuoriso ovat pilalla puhelinten käytön takia. Ajatus ei välttämättä mene ihan pieleen, mutta kuitenkin on hyvä muistaa, että “nuoriso on pilalla” on tuttu fraasi jo antiikin Kreikasta.
Onneksi Suomessa on kouluissa herätty mediakasvatuksen tarpeeseen, vaikka omasta mielestäni pahasti myöhässä. Yhtä lailla lasten vanhempien ja huoltajien tulee ymmärtää, miten tärkeää on tukea lasta hänen astuessaan virtuaaliseen maailmaan. Oli kyseessä videopelit kännykällä tai pelikonsolilla, sosiaalinen media Snäpissä tai TiK Tokissa tai mikä tahansa sovellus, äppi tai muu.
Parasta Lapsille -leireillä huolestuttavaa ei ole kuulla, miten lähes jokaisella on kännykkä tai miten hauska sillä on pelata, vaan nähdä kun lapsilla itsellään ei ole mitään kontrollia siitä, miten paljon tai mitä kännykällä katsovat.
Ensimmäinen toive leireillä on paljon kännykkäaikaa, ja puheet pyörivät todella paljon kännykän ympärillä. Joku lapsi haluaisi kännykän näyttääkseen toiselle lapselle sisältöä, joka ei todellakaan kuuluisi lasten maailmaan. Olen iloinen, että olen saanut työskennellä järjestössä, jossa on helppo perustella, että kännykkä ei kuulu leirielämään ja leireillä voi löytää paljon mukavaa tekemistä jossa kännykkää ei tarvita.
Puhelin tai teknologian helpotukset eivät pilaa meidän lapsia tai nuorisoa. Mutta kasvatus, jossa lapsi ei saa tukea tai turvaa aikuisilta tällaisen laitteen käytössä, joka on niin suuri osa nykyihmisen elämää, varmasti haastaa lapsen kasvua ja kehitystä.
Omasta mielestä onkin tärkeää, että jokainen vanhempi ymmärtäisi, että vanhempien tehtävä on olla tukemassa lasta mediakasvatuksessa ja virtuaalisen maailman kohtaamisessa yhtä lailla kuin vanhemmat ovat opettamassa mitä tahansa asioita.
Pidetään yhdessä huolta, että lapsemme oppivat astumaan virtuaalimaailmaan yhtä turvallisesti kuin opetamme heidät ylittämään suojatien. Yhdessä käsi kädessä, näkemään vaarat oikealta ja vasemmalta.
Joni Martikainen, leirivastaava
Lue myös Mitä leirillä tehdään, kun ei saa käyttää kännykkää