Tunnetaitoja oppimassa

Näe hyvä mussa -viikonloppuleirien kolmannen leirin teemana oli tunnetaidot. Tavoitteena oli muun muassa, että leiriläinen huomaisi muidenkin kokevan samoja tunteita tai että toisella voi samassakin tilanteessa olla erilaisia tunteita.

Aamupäivän makkaranpaistoretken lomassa päästiin jo tutustumaan aiheeseen. Rastiradan pisteillä leiriläinen sai keskustella parin kanssa ja miettiä vastauksia tunteisiin liittyvissä kysymyksissä. Osa kysymyksistä tuntui helpommilta kuin toiset.

Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

• ”Kaverit, lemmikkikoira, rauhallisuus.”

Mitkä asiat ärsyttävät sinua?

• ”Jos joku tulee koko ajan mun huoneeseen.”
• ”Jos joku hoputtaa koko ajan tekemään jotain.”

Leiriläiset pääsivät puhumaan monenlaisista tunteista. Leiriläinen sai hyväksyntää sille, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Rastilta toiselle siirryttiin parin kanssa ja lopulta päästiin syömään itse tehtyjä eväsleipiä.

Makkaroiden ja leipien syönnin jälkeen lähdimme kävelemään takaisin leirikeskukseen, jossa meitä odottikin jo uusia kasvoja.

Saimme kolmannelle Näe hyvä mussa -leirille vierailijoiksi sosionomiopiskelijoita, jotka olivat suunnitelleet ja toteuttivat toiminnanohjauksen. Opiskelijat olivat hienosti ottaneet huomioon tämän leirin tavoitteet. Ryhmä leiriläisiä pääsi opiskelijoiden kanssa viettämään aikaa ulkona.

Leiriläiset saivat miettiä eri tapahtumien aiheuttamia tunnetiloja, esimerkiksi
”Mitä tunnetta tunnet, kun kadut pyörälläsi ja housusi menevät rikki?” tai
”Mitä tunnetta tunnet, kun saat kokeesta kympin?”
”Miltä tuntuu, kun koko luokka laulaa sinulle synttärionnittelulaulun?”

Oli mahtavaa huomata lasten pohtivan asioita tarkkaan. Välillä oli hankala päättää, mikä tunne olisi voimakkain ja hienosti oivaltaen lapset jäivätkin kahden tunteen puoliväliin.
”Voin tuntea sekä iloa että surua. Toisaalta minua harmittaa ja toisaalta minua naurattaa.”

Tunnetaitoja voi siis tietoisesti harjoitella, mutta yhtälailla niitä opitaan ikään kuin huomaamatta.
”Katso, minä opin virkkaamaan!”, huudahti eräs leiriläinen iloisena ja ylpeänä uudesta taidostaan, kun eräs vapaaehtoisista opetti hänelle kyseisen taidon. Lapsi oli myös silminnähden onnellinen, kun oli saanut vapaaehtoiselta ihan omaksi virkkuukoukun.

”Minua pelottaa isompien lasten jutut”, kertoi eräs leiriläinen saunan lauteilla. Asiasta juteltiin yhdessä ja pienempi lapsi koki helpotusta, kun sai kerrottua tunteestaan.

Leirillä tunteita käydään läpi laidasta laitaan ja niitä käsitellään ja niistä puhutaan. Tärkeintä on leiriläisten ja aikuisten keskinäinen suhde. Vaatii luottamusta, että lapsi uskaltaa puhua vaikeistakin tunteista. Välillä tunteista puhutaan vain hyvälle leiriystävälle ja supatetaan yhdessä.

Puhutaan, tunnetaan, fiilistellään ja koetaan asioita yhdessä, leirillä!