Sen tähden täällä

”Ollaan me aikamoisia löylymiehiä!” sanoo poika vierestäni. Annan katseeni kiertää lauteilla. Sauna on täynnä pieniä miehen alkuja, eri kokoisia ja värisiä, istuvat hämärässä, ovat hetken hiljaa ja aloillaan. Kiuas napsuu ja tuli humisee uunissa. Hetki sitten pyörittiin alasti hangessa ja paiskottiin lunta toistemme päälle, nyt enää viimeiset nipistelyt selässä.

”No niinhän me ollaan”, sanon ja hymyilen pojalle, sitten lisää löylyä.

Tässä se on, se miksi haluan olla mukana. Elämän ainutlaatuisia hetkiä, jotka voi antaa lapsille, jotka eivät ehkä muuten saisi niitä kokea. Samalla hetkiä, jotka koskettavat syvältä itseä. Eikä se vaadi mitään ihmeitä, olet vaan tässä ja nyt, läsnä, mukana.

Työura takana ja aikaa on. Saa tehdä, mitä haluaa ja omilla ehdoilla! Sanoin rakkaalle vaimolleni, että nyt haluan alkaa mukaan johonkin vapaaehtoishommaan. Johonkin, missä saa auttaa nuoria. Surffailin netissä ja kyselin kavereilta. Jostain pompsahti esiin Parasta Lapsille. Taisin sitten heittää meilin Marjalle ja siitä se lähti.

Nyt on jo muutama leiri takana. Alkaa olemaan tuttuja työkavereita, leiriläisiä ja paikkoja. On helppo lähteä, kun tietää, mitä on luvassa. Raskastahan se on tämän ikäiselle, paljon fyysistä tekemistä ja tarkkana olemista. Mutta paljon myös ihania aitoja kohtaamisia ja rentoja yhdessäolon hetkiä.

Kotimatkalla bussissa aina mietiskelee, että kyllä, sinua tarvittiin ja kaivattiin, sinuun luotettiin ja ihan just sellaisena arkisena itsenäsi. Kiitollisuus valtaa mielen, itsehän tästä kuitenkin eniten saa.

Reima

Reiman tarina voitti Parasta Lapsille 80 vuotta -kirjoituskilpailun leiriohjaajien sarjan.