”Muistaks sä, miten meistä tuli ystäviä?”

Ystävyys tekee elämästä kauniimpaa, rikkaampaa ja hauskempaa. Ystävät kannattelevat meitä, kun omat voimavaramme meinaavat ehtyä. He hyväksyvät itsemme sellaisina kuin olemme ja pysyvät rinnallamme elämän aallokoissa.

Toisinaan side ystävään voi hetkellisesti löyhentyä ja taas kevyemmän elämäntilanteen mukana tiivistyä. Ystävyys vaikuttaa myönteisesti osallisuuden tunteen kokemiseen ja on tärkeä osa lasten ja aikuisten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Se voimaannuttaa ja luo turvaa epävarmuuden keskellä.

Ystävyyttä Kiipulassa

Olen tehnyt sosionomiharjoitteluani kuluneen kevään aikana Näe hyvä meissä -perheleireillä Kiipulassa. Minua on ilahduttanut nähdä, kuinka leiritoiminta on luonut mahdollisuuksia uusiin ihmisiin tutustumiselle ja ystävyydelle.

Olen seurannut sivusta, kuinka lapset ja aikuiset ovat löytäneet itselleen uusia ystäviä, ja miten näiden leireiltä alkunsa saaneiden ihmissuhteiden ylläpito on jatkunut leiritoiminnan ulkopuolellakin. Lapset ja vanhemmat ovat vaihtaneet uusien tuttaviensa kanssa yhteystietoja ja suunnitelleet yhteistä tekemistä ja näkemisiä. 

Tutustuminen toiseen on usein alkanut pienistä eleistä yhteisen tekemisen ja jaettujen mielenkiinnonkohteiden lomassa. Lapset ovat löytäneet leireiltä itselleen kaverin leikin tai pelin kautta, vanhemmat taas heidän keskenään ystävystyneiden lasten tai vanhemmuuden teemoihin keskittyvien vanhempainryhmien kautta. Aina leireiltä ei kuitenkaan löydy samanhenkistä ihmistä, jonka kanssa haluaisi jakaa omaa aikaansa. Tämäkin on normaalia ja hyväksyttävää. 

Vanhemmat tuovat lapsia yhteen – Viivin ja Lornan tarina

Välillä eri perheiden vanhempien välinen tuttavuus yhdistää lapsia. Näin kävi Viiville (11 v.) ja Lornalle (12 v.), jotka tutustuivat toisiinsa ensimmäisen leiriviikonlopun aikana, kun heidän äitiensä tutustuivat ensin toisiinsa. Tytöt kertovat tervehtineensä toisiaan ensimmäisen kerran, kun huomasivat äitiensä keskustelevan keskenään leiripaikalla.

Tervehtimisestä alkanut yhteys johdatti heidät tekemään leirillä enemmänkin yhteisiä asioita. Pian selvisi, että molemmat tykkäsivät voimistelusta ja akrobatiasta. Viivi ja Lorna alkoivat viettää aikaa yhä enemmän yhdessä: nuorten ryhmässä, leiriohjelmien väleissä ja ruokalassa. He suunnittelivat keskenään voimistelukoreografioita ja esittivät niitä leiripoppoolle ennalta sovittuina ajankohtina leireillä. Voimistelun lisäksi kaksikko kertoo nauttivansa erityisesti uimisesta ja ulkoilusta Kiipulan monipuolisessa miljöössä. Vaikka tytöt asuvat välimatkan päässä toisistaan, he arvelevat tapaavansa toisiaan myös leirin jälkeen.

Ilman teitä ei olisi meitä

Olen nauttinut suuresti työskennellessäni ammattitaitoisen leiritiimin kanssa, joka kohtaa leiriläiset avoimesti ja empaattisesti leirien yhteisöllisyyttä vahvistaen. Kiitos ystävyyden syntymisen mahdollistamisesta kuuluu leirien järjestäjille ja leirillä mukana oleville ohjaajille, pedagogeille ja leirivastaaville. Moni ystävä olisi jäänyt löytämättä ilman tämänkaltaista leiritoimintaa ja sen ryhmäytymistä tukevaa toimintaa!

Työ leireillä on hyvin palkitsevaa, sillä sen tulokset voi nähdä lyhyessä ajassa konkreettisesti. Ne ilmenevät muun muassa rohkeuden lisääntymisenä, yhteisöllisyytenä, hymyinä, lämpiminä kosketuksina, katsekontakteina, yhteisen tekemisen ehdotuksina, jaettuna ilona ja vahvistuneena itseluottamuksena. 

Carla Käyhty

sosionomiharjoittelija