Yhteisen ajan äärellä, yhteisöllisyyden kannattelemana

Vanhemmuus uuvuttaa välillä meitä kaikkia. Oman lapsen hyvät puolet ja monenlaiset taidot voivat jäädä huomaamatta arjessa selviytymisen keskellä. Tämän tiedostaminen voi herättää vanhemmassa riittämättömyyttä.

Perheiden leirillä voi pysähtyä pohtimaan oman lapsen uniikkiutta

Leireillä ohjaajatiimi on valmistellut vanhempien ja lasten toiveiden perusteella ohjelmaa. Myös arkisista käytännön asioista on huolehdittu, jolloin vanhemmalla on mahdollisuus keskittyä vain lapsen kanssa yhteiseen tekemiseen ja olemiseen.

Leirin muut vanhemmat tarjoavat vertaistukea ja vertailukohtaa: parhaimmillaan vertaisuus helpottaa oloa ja tuo tunnetta, että arjen haasteita on muillakin, asioiden kanssa ei olla yksin. Yhteinen pohdinta voi tuoda hyviä vinkkejä ja käytäntöjä lapsiarkeen. Mutta miten synnyttää yhteisöllisyyttä ja vertaisuutta, jossa on turvallista lähteä jakamaan omia tuntemuksia?

Kun jokainen leiriläinen tuntee itsensä nähdyksi ja kuulluksi, avautuu tilaa myös jakamiselle. Usein juuri vertaistuki muodostuu yhdeksi leirin kantavista voimista – olipa kyseessä ohjaajien tuki vanhemmille tai leiriläisten välinen jakaminen.

Ohjaaja luo ryhmään turvallista ilmapiiriä

Ohjaaja ei pelkästään organisoi toimintaa, vaan myös luo ja tukee yhteisöllisyyttä. Hän rakentaa tilaa, jossa yhteinen hyvä voi kukoistaa ja jossa jokainen kokee olevansa tärkeä osa ryhmää.

Vanhempien välistä yhteisöllisyyttä ja vertaisuutta leirillä tukevat muun muassa vanhempien omat hetket. Kun ohjaaja luo tilanteen, jossa vanhemmat ensiksi itsenäisesti pohtivat oman lapsen ainutlaatuisuutta, synnytetään parhaimmillaan halu lausua ääneen sitä, kuinka tärkeä oma lapsi onkaan. Tällä taas saadaan luontevasti tuotua keskusteluun samankaltaisten tunteiden kokemus.

Konkreettisesti tällainen tilanne voi toteutua esimerkiksi siten, että vanhemmat ohjataan kirjoittamaan kirjettä lapselleen. Vanhemmille esitetään kysymyksiä, joiden avulla he voivat tunnistaa lapsensa iloa tuovia piirteitä. Kokemukseni mukaan kirjeen kirjoittaminen voi olla hyvin herkistävä, jopa herättelevä kokemus.

Viikonloppuleireillä yhteisöllisyyden kokemus voi rakentua nopeastikin

Olennaista on panostaminen ryhmäytymiseen ja yhteisiin hetkiin. Pienet spontaanit hetket, leikit tai keskustelut isompien aktiviteettien lomassa voivat olla niitä hetkiä, jolloin nähdyksi tulemisen kokemus syntyy. Esimerkiksi ryhmässä toimiminen saattaa tuntua lapsesta jännittävältä. Tällöin hyvää pelisilmää omaava ohjaaja voi ottaa lapsen hetkeksi sivuun ja käydä pienen kävelyn ja jutella lapsen kanssa. Näin hankalasta tilanteesta saattaakin muodostua turvallisuuden tunnetta tuova kokemus lapselle.

Vanhemmuus voi olla kuormittavaa, mutta se on myös valtava ilonlähde. Perheen kanssa vietetty aika tuo merkityksellisyyttä elämään. Leirin jälkeen arjen vastuihin liittyvä kuorma ei ole kadonnut, mutta ehkä armollisuutta on saattanut tulla lisää sekä vanhempaa itseään että lasta kohtaan. Parhaimmillaan leirin luoma yhteisöllisyys, pysähtyminen ja oivallukset kantavat pitkälle.

Ehkäpä toinen leiriläinen on positiivisella kommentillaan muistuttanut väsynyttä vanhempaa tämän lapsen taitavuudesta, kyvykkyydestä, ainutlaatuisuudesta.

Ehkäpä toinen vanhempi on pystynyt muistuttamaan olemaan armollisempi itselleen vanhempana.

Ehkäpä yhteisöllisyyden kautta on pystytty näkemään arjenkin kauneutta.