Luontoyhteys vahvistuu ihmetellen ja yhdessä tehden

”Hei, kato, mä löysin tämmösen tosi siistin sienen!”

”Mikä tää oikein on?”

”Kato, minkä värinen kivi!”

”Hyi, hämähäkki! Miks se on ton näkönen?”

Kun lähtee leiriläisten kanssa lähiluontoon ohjeistuksella ”löydä jotain mielenkiintoista”, päätyy vastailemaan mitä erilaisimpiin kysymyksiin ja ihmettelyihin. Lapset tuovat nenän eteen monenlaista tutkittavaa, ja monesti oma luonnontuntemuskin joutuu koetukselle. Jos vastausta ei löydy heti, sitä voidaan onneksi etsiä yhdessä myöhemmin. Kun katseen kohdistaa pieniin yksityiskohtiin, riittää uusien elämysten syntysijaksi leirikeskuksen piha tai lähimetsä.

Aikaa ilolle -leireillä meillä on hieno mahdollisuus hyödyntää leirikeskuksen lähiluontoa liikkumiseen, leikkimiseen ja tutkimiseen

Olemme 9–12-vuotiaiden viikonloppuleireillä tehneet pieniä retkiä, maalanneet kiviä ja rakennelleet majoja lähimetsään. Leiriympäristö tarjoaakin mahtavat puitteet lasten luontoyhteyden vahvistamiseen. Luontoon ei tarvitse lähteä kauas, eikä jokaisen hetken tarvitse olla ennalta suunniteltu. Joskus kiinnostavinta onkin se, mitä sattuu löytymään aivan omien jalkojen juuresta.

Majojen rakentamista ohjaavat jokaisenoikeudet, jotka auttavat hahmottamaan luonnossa toimimisen rajoja ja vastuuta. Kun majan materiaalina saa käyttää vain maasta löytyviä, valmiiksi katkenneita oksia, joutuvat luovuus ja kärsivällisyys välillä koetukselle. Onneksi kaverit auttavat, ja yhteistyöllä sopivaa rakennustarviketta löytyy helpommin. Välillä pohditaan ohjaajan kanssa yhdessä, voiko maassa kiinni olevaa kaatunutta puuta käyttää rakennusmateriaalina. Näissä hetkissä on luontevaa keskustella siitä, miten oma toimintamme vaikuttaa luontoon ja siellä eläviin olentoihin.

Luonnon kunnioittaminen ei synny pelkästään säännöistä kertomalla. Se voi vahvistua myös omien havaintojen ja oivallusten kautta: ehkä tämän oksan alla asuu joku, ehkä sammal tarvitsee kasvurauhan tai ehkä metsässä on muutakin elämää kuin se, minkä itse pystymme näkemään. Kun lapsi pääsee tutkimaan, kokeilemaan ja pohtimaan asioita itse, luonnosta tulee vähitellen muutakin kuin ympäristö, jossa leikitään. Se on paikka, jossa on monenlaista elämää ja jonka hyvinvointiin myös omalla toiminnalla on merkitystä.

Parasta leirien luontohetkissä onkin niiden monimuotoisuus

Yhdelle lapselle luonto tarkoittaa mahdollisuutta juosta ja kiipeillä, toiselle majan rakentamista kavereiden kanssa ja kolmannelle pienen ötökän tarkkaa tutkimista. Kaikkien ei tarvitse innostua samoista asioista, eikä luontosuhteen vahvistaminen tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi rakastaa kaikkia metsän asukkaita. Tärkeintä on saada kokemuksia, jotka herättävät kiinnostusta ja tarjoavat mahdollisuuden löytää luonnosta jotakin itselle merkityksellistä.

Leirillä luontoyhteys rakentuu pienistä hetkistä. Aikuisten tehtävänä on tarjota näille hetkille tilaa, kannustaa tutkimaan ja auttaa lapsia huomaamaan ympäröivän luonnon monimuotoisuus. Joskus kaikkein merkityksellisintä on vain pysähtyä lapsen löytämän aarteen äärelle ja kysyä:

”Vau, mitä sinä löysit?