Katso maailmaa toisen silmin: empatian merkitys leirillä

 Leireillä tapaamme paljon lapsia ja aikuisia erilaisista taustoista, erilaisissa elämäntilanteissa. Lapsi tai nuori sekä heidän vanhempansa on kohdattava ennakkoluulottomasti, kunnioittavasti ja arvostavasti. On tärkeää suhtautua kaikkiin empaattisesti. Siis miten? 

Theresa Wisemanin  mukaan empatia on kykyä nähdä maailma, kuten toinen sen näkee ja ymmärtää toisen tunteita. Empatia on sitä, että kommunikoi ymmärryksensä toiselle ihmiselle. Empatia on ymmärryksen rakentumista ihmisten välillä. Empaattinen kohtaaminen ei ole tuomitsevaa.  

Kansakuntana lähdemme empaattisuudessa takamatkalta. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat lähes maail­man huo­noim­pia aset­tu­maan toisen ihmisen asemaan. Mutta empatiataitoja voi harjoitella myös tietoisesti ja ne kehittyvät läpi elämän. Esimerkiksi leiritoiminnassa niin omat kuin muiden osallistujien empatiataidot kyllä kehittyvätkin. 

Myönteinen kohtaaminen 

Leiriohjaajilla on tärkeä rooli hyvän ilmapiirin edistämisessä leireillä. Olemme esimerkkinä lapsille ja nuorille siinä, miten toisille puhutaan ja miten heitä kohtaan käyttäydytään. Hyvin tärkeää on, että emme puhu kenestäkään pahaa tämän selän takana. Juoruilu satuttaa ennen kaikkea sen harjoittajaa, mutta sillä on toksinen vaikutus koko tilan ilmapiiriin. Meille ohjaajille tärkeintä leirillä on turvallisuus ja hyvä ilmapiiri 

Parasta Lapsille ry:ssä moni toiminta nojaa positiiviseen pedagogiikkaan. Se korostaa henkilöiden vahvuuksia, myönteisiä tunteita ja kokonaisvaltaista hyvinvointia oppimisessa. Tunnistamme tiedollisia, taidollisia tai luonteenpiirteisiin liittyviä ominaisuuksia ja hyödynnämme näitä vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita toiminnassa. 

Kun tunnistamme myönteisiä tunteita – että olemme empaattisia, osoitamme myötätuntoa, annamme rakkautta – tukee se oppimista, ongelmanratkaisukykyä, sosiaalisia suhteita, luovuutta ja myös fyysistä terveyttä. Siis henkilön kehitystä kokonaisvaltaisesti.  Kun tuemme tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja itsesäätelyä, vahvistamme resilienssiä, stressinsieto- ja sopeutumiskykyä sekä hyvinvointia. 

Jos lapsi tai nuori käyttäytyy häiritsevästi, yritämme nähdä käytöksen taakse ja löytää, mikä sitä saattaisi selittää.  Vaihdamme toimintamuotoa häiriötä lisäävästä käytöksestä sitä lievittämään toimintaan.  

 

Toisaalta on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi lapsen diagnoosi ei saa rajoittaa ohjaajan huomionosoitusta tätä kohtaan tai hänen toimimistaan ryhmässä, ellei se liiallisesti häiritse muiden olemista. Esimerkiksi ADHD:n diagnooseja annetaan nykyään paljon, mutta levoton käytös ja keskittymisongelmat voivat johtua monesta tekijästä, esimerkiksi huomion puutteesta.  

Myös autistiset lapset käsitetään välillä väärin heidän ”normaalista” poikkeavan sosiaalisen käytöksensä vuoksi. Vaikka autistisia piirteitä omaavien lasten käytös saattaa muille näyttäytyä empatian puutteena, ei se sitä välttämättä ole.  Väärä diagnoosi voi leimata ja vaikuttaa negatiivisesti lapsen ja perheen itsetuntoon. Toisaalta asianmukainen diagnoosi auttaa tuntemaan ja ymmärtämään lasta paremmin ja olemaan lempeämpi tätä kohtaan. 

Rutiinit tukevat lasta tai nuorta  

Ympäristö vaikuttaa lapsen tai nuoren toimintaan. Liika tavaroiden paljous, sekaisuus ja likaisuus aiheuttavat helposti kaaosta, kun taas selkeyttämällä ja rauhoittamalla voi olla positiivinen vaikutus. Rutiinit ja selkeä päiväjärjestys tuovat apua monelle. Leirillä luomme alusta alkaen selvät säännöt, joita johdonmukaisesti noudatamme. Myös kuvallisista ohjeista voi olla hyötyä.  

Toimivia keinoja leiripäiviin: 

• Kerro ennakkoon, mitä tullaan tekemään. 

• Anna yksi ohje tai tehtävä kerrallaan. 

• Kerro, mitä odotat toiminnalta ja käytökseltä.  

Siirtymätilanteita voi auttaa, kun edetään selkeästi, huolettomasti ja strukturoidusti. Joustovaraa ohjelmassa ja korvaavia toimintoja on hyvä olla, sillä muutoksilta ei voi välttyä ja toimintaa on aina pystyttävä kehittämään lapsiryhmän mukaan.  

Kokemuksiani  

Kohtaamisten ja erilaisten leirikokemusten myötä huomaan, että voin todella kehittyä ihmisenä ja tulla humaanimmaksi sosionomiksi. Empatiakykyni kehittyy edelleen oman lähipiirini ulkopuolelle. Tunnen ohjaajana aitoa hyväksyvää työotetta, kiinnostusta ja lämpöä osallistujia kohtaan.  

Sosiaalialan opiskelijana koen, että empatian ja myötätunnon kehittyminen on tähdellistä osaamista työskentelyyn sosiaalialan ytimessä: olla tukemassa haavoittuvassa asemassa olevia, joilla saattaa olla esimerkiksi sosiaalisia, taloudellisia tai mielenterveydellisiä haasteita.  

Kun viimeisenä iltana leirillä kerätään leiripalautetta ja ohjaajia kehutaan hyväsydämisiksi ja leiriläiset tuntevat halua osallistua uudestaan Parasta Lapsille ry:n leireille, olemme onnistuneet ohjaajina ja voimme tyytyväisinä jatkaa opiskeluamme ja työtämme.