Nahistelua vai kiusaamista?

Leirielämä on täynnä yhdessä olemista, leikkejä ja elämyksiä. Siellä sukeutuu myös tilanteita, joissa tunteet kuumenevat ja lapsilla syntyy konflikteja. Näissä hetkissä on tärkeää osata erottaa, onko kyse tavallisesta nahistelusta vai jostakin vakavammasta.

Tarkastellaanpas hetki nahistelun ja kiusaamisen eroja. Aluksi on tietenkin hyvä määritellä, mitä nämä termit tarkoittavat.

Kiusaaminen on hyvin laajasti tutkittu ja tunnistettu ilmiö, johon yritetään jatkuvasti löytää uusia ratkaisuja. Mannerheimin Lastensuojeluliitto määrittelee kiusaamisen toiminnaksi, jossa joku lapsi joutuu yhden tai useamman muun lapsen toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen tai syrjinnän kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun. Kiusaamisen muotoja voivat olla esimerkiksi töniminen, lyöminen, haukkuminen, yksin jättäminen tai mikä tahansa toiminta, jolla pyritään vahingoittamaan ja loukkaamaan toista.

Nahistelu sen sijaan on puhekielinen ja hieman vähemmän akateemisesti käytetty termi, jolla tarkoitetaan pientä kinaa, väittelyä tai sanaharkkaa lasten välillä. Nahistelu on tavallista lasten välistä vuorovaikutusta, jota syntyy, kun erilaiset mielipiteet, tarpeet ja tunteet törmäävät arjen tilanteissa.

Kuinka sitten tunnistaa, onko kyseessä nahistelua vai kiusaamista?

Oman puolentoista vuoden leirivastaavakokemuksen perusteella olen huomannut, että suurin ero näiden kahden välillä on tilanteessa vallitseva valtadynamiikka. Jos lapset ovat tasavertaisia konfliktissa ja molemmat osapuolet pystyvät “pitämään puoliaan”, kyse on yleensä nahistelusta. Näissä tilanteissa lapset voivat kokea epäreiluutta, mutta harvoin tunteita alakynteen jäämisestä tai häpäistyksi tulemisesta. Tällaiset riitatilanteet ovat usein helposti ratkaistavissa ja lapset pääsevät niistä nopeasti yli.

Kiusaamisessa valtadynamiikka on täysin erilainen. Kuten mainittu, silloin kiusaamisen kohteena olevaa lasta kohdellaan toistuvasti ilkeästi tai jopa väkivaltaisesti ja asettelu ei ole yhdenvertainen, vaan uhri on selkeästi alakynnessä, eikä kykene puolustautumaan. Valtasuhteen epätasapaino tekee tilanteesta erityisen ahdistavan kiusatulle, sillä hän jää yksin kokemuksensa kanssa eikä koe tulevansa kuulluksi tai nähdyksi. Tämän vuoksi kiusaamistilanteet voivat aiheuttaa paljon ikävämpiä ja pitkäkantoisempia seurauksia. Siksi niihin onkin puututtava tehokkaasti ja asianmukaisella vakavuudella.

Miten kiusaamiseen voi puuttua?

Puuttumisen ensimmäinen askel on kiusaamistilanteen keskeyttäminen ja väliin meneminen.Tämä kannattaa tehdä päättäväisesti mutta rauhallisesti.

Seuraavaksi tapauksesta riippuen on hyvä käydä tilanne läpi joko yhdessä kaikkien osallisten kanssa tai erottaa porukka ja keskustella jokaiselle erikseen.

Kun tilanne on saatu keskeytettyä, on erittäin tärkeää huolehtia kahdesta asiasta: uhrin tulee kokea, että häntä on kuunneltu ja hänen kertomuksensa on otettu tosissaan ja kiusaajien on ymmärrettävä, että he toimivat väärin ja toiminta ei voi jatkua.