Juhlaperinteet luovat turvaa ja ennakoitavuutta lapsen vuoteen 

Perinteiset juhlat ovat paljon enemmän kuin koristeltu pöytä ja valokuviin ikuistettu hetki – ne ovat lapsen näkökulmasta vahva merkki siitä, että hän kuuluu johonkin. Juhlat luovat arjen keskelle pysähdyspisteitä, joissa perhe, suvut ja yhteisöt kokoontuvat yhteen. Lapselle nämä toistuvat hetket rakentavat tarinaa: “Tässä on minun perheeni, tämä on meidän tapamme juhlia, tämä on meidän kulttuuriamme ja minä olen osa sitä.” 

Kun kalenterissa toistuvat samat juhlat vuodesta toiseen, lapselle syntyy turvallinen rytmi. Joulu, uusivuosi, juhannus, pääsiäinen, vappu, Id al-Fitr, koulun kevätjuhla tai vaikkapa oman kylän kesäjuhla – jokaisella on omat rutiininsa, tuoksunsa ja äänensä. Lapsi oppii odottamaan näitä hetkiä ja tietää, mitä suunnilleen on luvassa. Ennakoitavuus tuo turvaa ja toimii vastavoimana kiireiselle, jatkuvasti muuttuvalla digiajalle ja ajoittain hektiselle arjellemme. 

Perinteiset juhlat ovat tilaisuus harjoitella yhteisön pelisääntöjä

Kun lapsi pääsee mukaan kattamaan pöytää, viemään tuliaisia, laulamaan yhteislauluja tai tervehtimään vieraita, hän oppii käytännössä, mitä toisten huomioiminen tarkoittaa. Hän näkee, että juhla ei ole vain häntä varten, vaan meitä varten. Tämänkaltainen “me-henki” on se, joka myöhemmin helpottaa ryhmään liittymistä päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa. 

Monelle lapselle juhlat ovat ensimmäinen kosketus sukutarinoihin ja juurien ymmärtämiseen. Juhlissa muistellaan aiemmin tapahtuneita asioita, katsellaan valokuvia ja kerrotaan tarinoita ihmisistä, joita lapsi ei ehkä ole koskaan tavannut. Tämä auttaa lasta hahmottamaan, että hän ei ole irrallinen saareke, vaan osa pidempää sukupolvien ketjua. Kuulumisen kokemus syvenee: minulla on tausta, juuret ja paikka maailmassa. 

Perheleirillä juhlistettiin talven alkamista 

Yhteinen piparkakkujen koristelu ja lämmin kaakaohetki leiriläisten kesken toi marraskuun lopun perheleirin lapsille viestin talven juhlien lähestymisestä. Tutut mausteiden tuoksut nostivat jo pienissäkin leipureissa esiin muistoja aiemmilta vuosilta. Illan hämärtyessä maisteltiin herkkuja ja lämmintunnelmaisessa illanvietossa  kohtasi monta juhlakulttuuria.  Leireillä suuri rikkaus on moninaisuus ja samanaikaisesti vertaisuus. Perheet pääsevät jakamaan omia perinteitään ja löydämme yhdessä monta syytä juhlaan.

On tärkeää muistaa, että lapselle tärkeimmät perinteet voivat olla usein aivan pieniä tekoja. Jokavuotinen retki katsomaan juhlakatuvaloja, kaupan jouluikkuna, tuttu laulu koulun juhlassa tai oman perheen yhteinen vapun eväsretki. Nämä hetket ovat usein lapselle paljon merkityksellisempiä kuin isot ja kalliit juhlajärjestelyt, joita näemme lehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Lapsi muistaa tunnelman, yhdessäolon ja ennen kaikkea sen, että aikuinen on hänelle läsnä. 

Maailmamme ollessa jatkuvassa muutoksessa, myös perinteitä on helppo kyseenalaistaa – ja niin kuuluukin. Perinteitä voi myös muokata oman näköisiksi: yhdistää uutta ja vanhaa, ottaa mukaan erilaisia kulttuureja ja tapoja. Tärkeintä ei ole se, mitä juhlimme, vaan se, että teemme sen yhdessä. Siinä hetkessä, kun lapsi tuntee olevansa odotettu, nähty ja tärkeä, hänen juurtumisensa yhteisöön vahvistuu – yksi  juhla kerrallaan.