Kahden opiskelijan kokemus leirielämästä

Osallistuimme viime helmikuussa Tampereella opiskelijoiden järjestöpäiville mielenkiinnosta
ja kartoittaaksemme tietoisuutta erilaisista järjestöistä. Aikamme kierrettyämme pysähdyimme Parasta Lapsille ry:n ständille juttelemaan vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin kanssa yhdistyksen toiminnasta ja näin meille syttyi idea kahden opiskelijan yhteisestä työharjoittelusta lastenleireillä. Meille oli tärkeä saada toimia tiiminä ja onneksi tämä onnistui.

Olimme innoissamme uudesta kokemuksesta

Kun aloitimme työharjoittelun syksyn Aikaa ilolle -lastenleirillä, emme vielä täysin tienneet, miten paljon kokemus tulisi vaikuttamaan meihin ammatillisesti, mutta myös henkilökohtaisella tasolla. Ohjaajan näkökulmasta leiripäivät olivat täynnä oppimista, iloa, vastuuta ja niitä pieniä hetkiä, jotka tekevät jokaisesta leiriviikonlopusta uniikin.

Jokainen leiripäivä oli erilainen

Opiskelijan näkökulmasta tällainen leirielämä oli oiva paikka oppia lisää itsestään sekä erilaisesta työympäristöstä. Unohtamatta tietenkään tukea, mitä sai omiin haastaviin tilanteisiin. Ryhmän ohjaaminen ja lasten tarpeisiin vastaaminen ovat kehittäneet tulevaa ammattitaitoa enemmän kuin olisimme osanneet aavistaa. Jokainen leiripäivä oli erilainen ja jokainen tilanne tarjosi mahdollisuuden kasvaa ohjaajana ja kasvattaa ammatillista itsevarmuutta.

Leiriohjaajana toimiminen oli välillä todella hektistä ja vaati paljon energiaa, sillä päivät olivat pitkiä ja erilaisia tilanteita tuli eteen, missä ohjaajaa tarvittiin läsnä olevana aikuisena. On tämän vuoksi ensisijaisen tärkeää pitää huolta omasta jaksamisesta tauottamalla omaa läsnä olemista sekä jakaa vastuuta muiden aikuisten kanssa.

Ennakointi on tärkeää, mutta kaikkea ei kuitenkaan aina voi ennakoida, silloin on tärkeää, että
ohjaaja toimii tasapuolisesti selvitellessään erilaisia tilanteita lasten kesken. On ollut palkitsevaa huomata, kuinka tilanteita on osattu ratkoa oikean tuen avulla ja lapset ymmärtävät hienosti, kun jossain asiassa ei välttämättä toiminta ole ollut se parhain.

Kärhämiltä tietenkään ei leirillä voi tyystin välttyä, mielestämme kuitenkin tärkeintä on asian selvittäminen ja lopputuloksena hyvä mieli kaikille osapuolille, näin leiristä tulee entistä onnistuneempi. Vaikkakin edellä mainitut asiat ovat osa leirielämää, näitäkin enemmän leiripäivät koostuvat lasten ilosta, uusien kaverisuhteiden solmimisesta, ryhmäytymisestä erilaisten pelien, leikkien ja vaikkapa leipomisen parissa.

Lapsen aito ja vilpitön halaus, kehu tai pyyntö silittää uneen ja lapsien kiitokset tuen tarjoamisesta haastavissa tilanteissa ovat olleet paras palkka minkä leiriohjaajana voi saada. Ne hetket muistuttavat tämän työn ja Parasta Lapsille ry:n toiminnan tärkeydestä.

On ollut palkitsevaa olla mukana leireillä luomassa turvallista ja myönteistä ilmapiiriä, jossa jokainen lapsi saa olla oma itsensä ja saaden positiivisia kokemuksia tukemaan kasvua ja kehitystä.

Ujutimme näyttötyön leirielämään:

Lapselle myönteisen minäkuvan muodostaminen on erittäin tärkeää, mutta ikätaso huomioon ottaen tämä voi lapselle olla hankalaa. Tämän vuoksi päätimme lähteä matalalla kynnyksellä keskustelemaan lasten kanssa pienryhmissä, että mitä kaikkea positiivista heissä on seuraavien kysymysten avulla:

• Mikä sana kuvastaa minua?
• Millainen kaveri olen?
• Itsessäni pidän eniten?
• Missä olen hyvä juuri nyt?

Tunteiden ilmaisemiseen ja erilaisten tunteiden normalisoitumista helpottamaan suunnittelimme Tunnebooli- nimisen ohjaustilanteen. Olimme koko leirin kesken salissa istumassa ringissä, ja ringistä nousi aina yksi keskelle esittämään jonkun tunteen, joko omavalintaisen tai nostamalla hatusta lapun, missä oli tunne kirjoitettuna. Tunteen esittämisen jälkeen muut arvailivat mikä tunne oli kyseessä ja tämän jälkeen yhdessä mietittiin mistä tämä tunne voisi johtua. Tämä oli täysin vapaaehtoinen kaikille.

Kolmanteen ohjaustilanteeseen suunnittelimme leiriläisille aktiivipisteet, jossa jokainen pääsee ohjaajan kanssa keskustelemaan ja tuomaan oman mielipiteensä ilmi aiheisiin:

• Miten voisin pitää paremmin huolta luonnosta?
• Minkä supervoiman haluaisin ja miten sitä hyödyntäisin?
• Millainen olisi täydellinen koulu tulevaisuudessa?

Viimeiseksi olimme suunnitelleet jouluaiheisen sormimaalauksen. Sen tarkoituksena oli hyödyntää askartelun tuoma ilo ja oman kehon tuntemukset ja näin tuoda sensorinen kokemus lapsille, mikä osoittautui miellyttäväksi pienen totuttelun jälkeen.

Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon opiskelijat Mirva Montonen ja Noora Koskinen