Me selviämme tästä!
Erään perheen tarina, osa 2
Viimeisin leiri on mainio esimerkki muiden leiriläisten kokemusten tuomasta lohdutuksesta ja rohkaisusta. Meidän 7-vuotias tyttö on nyt tokalla luokalla koulussa. Kun hän aloitti ekan luokan, alkoi Wilma täyttyä opettajilta tulleista viesteistä tytön käytöksestä.
- Tyttö ei jaksanut keskittyä.
- Juoksi ajoittain pois luokasta.
- Kiipeili koulun sisätiloissa paikoissa joissa se ei ollut turvallista.
- Puhui kesken opetuksen ja se häiritsi muita.
Tunnistimme tytön käytöksen, mutta emme olleet osanneet pitää sitä poikkeavana, vaan osana normaalia kasvua.
Tytön käytös ei muuttunut, vaikka siihen nyt puututtiin kotona ja koulussa. Koulu alkoi epäillä, että syyt tytön käytökseen löytyvät kotioloista. Tilanne oli ahdistava, sillä me vanhemmat ajauduimme koulun kanssa yhteentörmäykseen. Tyttö lähetettiin psykologille, joka kirjoitti lähetteen psykiatrille mahdollisen ADHD:n toteamista varten. Nyt odottelemme, saammeko me tytölle ADHD-diagnoosin ja ajan psykiatrille.
Se on ihan normaalia!
Psykologin päätös tutkia mahdollinen ADHD rauhoitti tilanteen koulun ja vanhempien välillä. Kun kerroimme leirillä kyseisen kokemuksen, saimme kuulla että kaikki on ihan normaalia. Tämän kertoivat muut leiriläiset omien kokemuksiensa kautta.
On normaalia, että koulu etsii syitä kotioloista, kun kyseessä on ADHD-lapsi.
Opettajat eivät ole ammattilaisia ja vasta lapsen käynti psykologilla rauhoittaa opettajat. On normaalia, että ADHD-lapsi käyttäytyy niin kuin meidän lapsemme. Kaiken tämän me kuulimme muilta leiriläisiltä, jotka omia kokemuksiaan leireillä jakoivat.
Maailma ei kaadukaan
Kun kuulin kaiken tämän, valuivat kyyneleet poskiani pitkin. Ymmärsin: Maailma ei kaadukaan. Me selviämme myös tästä. Tyttömme ongelmat ei johdu tytöstä, ei meistä, ei opettajista, vaan häiriöstä nimeltään ADHD, joka voidaan pitää kurissa.
Mikä helpotus! Myrskypilvet katosivat päämme päältä ja tunneliin tuli valoa. Me selviämme – muutkin selvisivät. Kun kyyneleet poskillani jaoin leirillä kiitosta muiden tarinoista, rohkaisusta ja kokemuksesta, siirtyi keskustelu leireihin yleensä. Saimme kuulla, kuinka tärkeinä me kaikki leiriläiset Parasta Lapsille -leirejä pidämme.
- Tekstin on kirjoittanut Näe hyvä meissä -leireille osallistunut vanhempi
- Juttusarjan osa 1, Leireiltä lähdetään arkeen voimistuneina