Ajatuksia olemisesta

Usein ihmiset kysyvät, mitä siellä leireillä tehdään? Ja vastaan, kaikenlaista. Monella meistä on
kokemuksia kesäleireistä lapsuudesta – kesäsiirtolasta tai vaikka partioleiristä. Perheleirien ohjelma
rakentuu aina sekä leiriläisten että vapaaehtoisten osaamisen, tarpeiden ja toiveiden ympärille.

Ohjelmassa on ollut kaikkea mahdollista aina korvapuusteista kalastukseen ja veneilystä
Halloween-diskoon. Vanhempien rentouttavia yhdessäolon hetkiä ja hiekkalinnakilpailuja,
makkaranpaistoa kodalla ja temppurataa Kisakeskuksen jättimäisessä sisähallissa. Saunomista,
uimista, päiväunia, piirejä, pelejä, luonnossa puuhailua ja taidetta monin tavoin. Sulkapalloa, peiliä,
piilosta ja tietokilpailuja. Joskus joku vanhemmista on opettanut kaikille oman kulttuurinsa
piiritanssin.

Oma salainen toiveeni kuitenkin on, että leirillä olisi mahdollisimman paljon olemista.

Yhdessä olemista.

Palauttavaa itsensä kanssa olemista.

Perheen keskinäistä, läsnäolevaa olemista.

Uusien ystävien kanssa olemista.

Luonnossa olemista.

Yhdessä, ruokailuissa aterian äärellä olemista.

Koen, että monilla meistä läsnä olemisen mahdollisuus ja taidot hukkuvat hetkittäin arjen yhä
kiihtyvään rytmiin. Leirit tarjoavat mahtavan olemisen ikkunan, jonka haluan avata meille kaikille –
vapaaehtoisille, pienille ja suurille leiriläisille.

Kiireetöntä, mielekästä yhdessä olemista ja tekemistä.

Erään leirin palaute aikuiselta ihmiseltä oli, että ”Tuntuu samalta kuin lapsena kesäsiirtolassa.
Ihanaa! En ole kokenut sitä sitten lapsuuden.”

Näissä kohdin ajattelen hiljaa mielessäni, nyt jotain meni nappiin.