”Leireillä parasta on lapset ja sinä” – ystävä löytyi vapaaehtoistoiminnasta

Tehtäviini kuuluu kerätä ja arvioida palautetta leireiltä. Mikä oli leirillä parasta? Varsinkin lasten mielestä uudet kaverit ja ystävät. Niistä raportoivat kiitollisina myös kotiin jääneet vanhemmat. Mutta leiri voi olla oivallinen tutustumisen paikka myös leirillä työskenteleville ohjaajille.   

Kuulemme aina välillä ihania tarinoita ohjaajakunnastamme siitä, miten leireiltä löydetyt ystävyyssuhteet valuvat myös leirien ulkopuolelle muuhun elämään. Vapaaehtoistoiminnan on ylipäätään todettu olevan yksi tapa tavata uusia ihmisiä ja löytää ystäviä. Tuon tässä blogitekstissä esille yhden ystävyystarinan, joka on alkanut leiritoiminnassamme vapaaehtoisten ohjaajien kesken, ja ilahduttaa nyt leirien lisäksi myös leirien ulkopuolisessa elämässä.  

Eveliina on toiminut leireillämme vapaaehtoisena jo yhteensä seitsemän vuotta. Oltuaan pari vuotta mukana Eve oli jälleen ohjaajatiimissä lasten Näe hyvä mussa -leireillä keväällä 2019. Silloin ohjaajatiimiin eksyi mukaan myös sosionomiopiskelija Henna. Vuosien edetessä parivaljakko päätyi useamminkin samoille leireille.  

Henna: ”Emme aluksi olleet muuta kuin leirituttuja, mutta vapaaehtoiskausien lisääntyessä ystävystyimme. (Eve ei törkeästi pitänyt minusta aluksi). Ilman leirejä emme olisi ikinä tavanneet ja ystävystyneet.” 

Eve: ”Haha. Onneksi leirillä on pakko ainakin yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa, ja koska leirillä on niin intensiivistä ja tehdään tiiviisti yhteistyötä aikuisten kesken, kyllä siinä pakostakin muihin tutustuu edes jonkin verran.”  

Henna: ”Yhdessä ohjaajana toimiminen on helppoa, kun toiseen voi luottaa täysin. Tunnemme jo niin hyvin, ettei meidän hirveästi tarvitse puhua miten asiat hoidamme tai miten ohjaamme toimintaa. Leirit eivät olisi yhtä mukavia ilman Eveä. Plus kukaan muu ei kestäisi kaaosta, jonka aiheutan huoneeseemme. Kahvi- ja teekuppeja kertyy ja kaikki tavarani ovat räjähtäneenä kaikkialle.”  

Eve: ”On aina outoa olla ilman Hennaa leireillä; ei ole kenenkään kahvikuppeja keskellä lattiaa tms. Ja kuten Henna sanoi, kun tuntee toisen niin hyvin, on helppoa luottaa toiseen eikä tarvitse jännittää vaikka jonkin toiminnan ohjaamista. Parasta on myös jaettu huumori.” 

Eve ja Henna pitävät nykyään yhteyttä myös leirien ulkopuolella ja kertovat viestittelevänsä säännöllisesti. Valitettavasti ystävykset asuvat ja työskentelevät eri kaupungeissa ja välimatkaa on sen verran, ettei vapaa-ajalla tule kovin usein tavattua. Sen sijaan aikaa vietetään yhdessä edelleen leireillä sekä muussa järjestön toiminnassa. He olivat muun muassa yhdessä mukana vapaaehtoisten tapaamisessa joulukuussa ja kertovat myös, että ohjaajien koulutus- ja perehtymisviikonloput leirikausien alussa ovat tärkeitä paikkoja viettää aikaa yhdessä ja tutustua lisää. Myös niiden kanssa, joita ei vielä tunne.  

Henna: ”Leireillä on yleensä hyvin kiire ja päivän aikana ei paljoa kerkeä ”jutustelemaan”. Tavallaan tutustuu, mutta syvempi tutustuminen voi jäädä vähemmälle. Leirikausien kertyessä ja perehdytysviikonlopuissa kerkeää tutustua enemmän.”  

Eve: ”Toisaalta ehkä se on myös vähän jokaisesta itsestä kiinni.” 

Henna: ”Leireillä parasta on lapset ja Eve. Me otamme aina saunavastuun Even kanssa ja pystymme siinä ohessa reflektoimaan toimintaamme ja pohtimaan parannuksia. Vaikka rakastan leireillä olemista, en ilman Eveä olisi varmasti jatkanut näin pitkään.” 

Eve: ”Parasta on lapset ja Henna. Hennaan voi aina luottaa, ja leireille on helppo lähteä, kun tietää että siellä on ainakin yksi, joka ajattelee toiminnasta ja asioista suht samalla tavalla ja jonka kanssa voi keskustella avoimesti ja rehellisesti kaikesta.” 

Hyvän mielen, mielekkään tekemisen, merkityksellisyyden ja vaikuttavuuden lisäksi vapaaehtoisemme saavat toiminnasta parhaimmillaan uusia, elinikäisiä ystäviä. Ystävyys kantaa pitkälle elämään, vaikka leirit jäisivätkin jossain vaiheessa taakse.  

Kuulemme aina välillä tarinoita siitä, miten leirillä toisensa tavanneet ohjaajat päätyivät yhdessä huvipuistoreissulle leirin jälkeen. Tai kuinka muutaman ohjaajan porukka pitää yhteyttä vielä pitkään, jopa vuosia leiritoiminnan lopetettuaankin. Tai miten yhdessä puhutaan ja suunnitellaan ennen leirikauden alkua, että minne leirille lähdetään sitten yhdessä ohjaajaksi taas.  

Te, rakkaat vapaaehtoiset, olette parasta lapsille. Ja toivottavasti Parasta Lapsille on välillä myös parasta teille aikuisille. Kiitän joka ikistä ohjaajatiimiä, joka on onnistunut luomaan yhdessä sellaisen hengen, jossa ystävyys pääsee kukoistamaan aikuistenkin kesken.  

Nyt lopuksi kysynkin, olisitko sinä seuraava ystävä jollekulle?