Leireillä voimaannutaan

Minulla on ollut ilo toimia leirijohtajana nyt kevään Näe hyvä meissä -leireillä ja työ on ollut enemmän kuin antoisaa. Harvassa työssä näkee työn tulokset kovinkaan nopeasti. Tietysti tässäkin työssä syvemmät työn tulokset näkyvät vasta pidemmän ajan kuluessa perheiden tilanteissa, mutta heti jo leirihetkissä näkee sen hyvän, joka perheissä on ja puhkeaa kukkaan.

Lasten ilo ja riemu antaa itsellekin todella paljon. Perheet selvästi nauttivat leiriviikonlopuista ja myös antavat positiivista palautetta. Ei sen parempaa kiitosta tai palkkiota voi työntekijällekään olla.

Perheiden tilanteissa näkyy tämän ajan haasteet

Paljon on kuormittuneita yhden vanhemman perheitä, erilaisten elämänhaasteiden, kuten sairauksien tai taloudellisen niukkuuden kanssa kamppailevia perheitä. Lapsilla on erityistarpeita, esimerkiksi neurokirjon haasteita. On ohuita tai etäällä olevia tukiverkkoja, riittämättömiä arjen tukipalveluja, selviytymistä, uupumista ja monenlaisia arjen kuormitusta. On yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. Mutta kaikissa perheissä ja perheiden tilanteissa on myös valtavasti voimavaroja, mahdollisuuksia ja hyvää. Tämä hyvä pääsee leireillä oikeuksiinsa ja sitä ravitsemme.

Voi, miten sydäntä sykähdyttää, kun näkee vanhempien ja lasten ihania vuorovaikutustilanteita, juuri sitä parasta mitä vanhemmuudessa tulee olla – lämpöisiä ja rakkautta välittäviä katseita, kannustusta, hellyyden osoituksia sekä valon pilkahduksia ja voimaantumista arjessa jaksamiseen.

Ja voi kuinka sydämessä läikähtää tai silmäkulmaan meinaa nousta kyyneliä, kun kuuntelen, miten perheet tarjoavat toinen toisilleen vertaistukea ja kuinka vanhemmat jakavat luottamuksellisessa ilmapiirissä elämänhaasteitaan. Kuinka itketään ja nauretaan yhdessä.

Nämä toisilleen pääsääntöisesti entuudestaan tuntemattomat perheet hitsautuvat yhteen. Erilaisista maailmoista ja elämäntilanteista tulevat ihmiset löytävät yhteyden, ryhmän – meidän leiriporukkamme.

Joka kerta, kun näen tuttujen perheiden tulevan lierille, sydämessä kuplii ilon tunne. Ja joka kerta, kun heilutamme ulkona lähtevälle bussille, tulee liikutus, jonkinlainen ikävän, mutta myös ennen kaikkea kiitollisuuden tunne, että saan tehdä tätä työtä ja olen saanut taas olla tuottamassa näille perheille hyvän viikonlopun ja ilonhetkiä. Saan olla mukana heidän voimaantumisprosessissaan, siinä että arjessa selvitään ja jaksetaan taas ainakin piirun verran paremmin.

Näillä leireillä voimaannun myös itse

Viikonloput ovat täynnä ohjelmaa ja työntekijöillä päivät venyvät pitkiksi, mutta silti koen ainakin itse olevani paljon enemmän saamapuolella. Näillä leireillä voimaannun myös itse. Kun pienet lapset kiipeävät syliin, laittavat kätensä kaulan ympärille tai vetävät kädestä mukaansa, jotain syvää yhteyttä syntyy. Kun saan vanhemman pysähtymään ja katsomaan lapsensa silmiin. Näkemään hänessä kaikki se olemassa oleva hyvä – olen voittaja. 

Viime leirillä yksi lapsista katsoi minua ja pedagogi-Ilonaa ja totesi ” Satu ja Ilona, te olette yhtä paljon kivoja”. Tällä palautteella lyhyet yöunet unohtuvat, sivutyön tuomat aikatauluhaasteet tai käytännön pienet haasteet, joita aina leireillä voi tulla vastaan. Tällä palautteella hymy on kasvoilla vielä muutaman viikon leirien jälkeenkin. Ja tällä ilolla sekä voimaantumisella on ihana olla taas vastassa leirille tulijoita.

Voimaannutaan yhdessä ja nähdään toisissamme hyvä.