
Ryhmähaliii!

Haliminen oli tämän Näe hyvä mussa -viikonloppuleirin teema. Roolien kautta harjoiteltiin ryhmätoimintaa, luonteenvahvuuksia ja reiluutta. Pääsimme pohtimaan leiriryhmämme rooleja roolikorttien avulla. Ryhmästämme löytyi monenlaisia rooleja, kuten sanavalmis, kaikkien kaveri, erotuomari, tarkkailija, johtaja ja niin edelleen.
Metsäretkellä katsoimme toukkaa suurennuslasin läpi, leikimme metsässä sekä ihailimme metsän kauneutta. Metsäretki päättyi kevään ensimmäiseen piknikkiin, jossa nautittiin itseleivotusta omenapiirakasta. Ulkoilun yhteydessä lepäiltiin, opeteltiin vuolemista ja tutustuttiin syötäviin kasveihin. Metsäretki innostikin polkujuoksuun, jossa juoksimme hurjaa kyytiä pitkin Pukkilan metsiä. Saunasta mentiin uimaan monta kertaa ja jokainen kylmään veteen uskaltautunut ylitti itsensä! Kalaankin päästiin ja saaliiksi tuli yksi iso ahven.


Kehukierros oli uskomaton, saimme kaikki paljon mahtipontisia kiitoksia ja kehuja! Ohjaajat saivat myös puolikkaita kehuja sekä kehuja tappavista löylyistä. Leirin aikana saimme niin paljon kehuja, että kehupurkki oli kukkurallaan helmiä.
Ohjaajien tievisassa harjoiteltiin pettymyksen sietoa, ryhmätaitoja ja toisten kunnioitusta. Oli mahtava huomata, kuinka leiriläiset harjoittelivat itsensä johtamista ryhmän johtamisen rinnalla. Leirin aikana tuli huomattavia oivalluksia leiriläisten suusta: “Ollakseen älykäs ei tarvitse tietää kaikkea”. Äänetön KPK (kaikki polttaa kaikkia) oli jälleen hitti! Myös muut pallopelit olivat suuressa suosiossa.
Leirillä koettiin suuria ilonhetkiä ainakin naurun määrän perusteella. Koettiin myös kauhun hetkiä painin merkeissä, missä lapset nakkelivat aikuisia kenttään kuin ilmaa vain!
Sirkuksessa päästiin taas ylittämään itsensä, korkeuksissa ja voltteja harjoitellen. Karaokessa laulettiin hyvin ja asenteella.

Leirin aikana sovittiin myös meidän leirin turvallisista säännöistä, koska kenenkään ei pitäisi kokea kiusaamista. Säännöt saivat leiriläiset ajattelemaan omaa käyttäytymistään muita kohtaan. Rumasti puhuminen väheni ja toisten huomioiminen lisääntyi! Leiri päättyi valtavaan yhteishaliin, johon kaikki otettiin mukaan!
”Olen kaikkien kaveri, koska tiedän, miltä tuntuu olla yksin.”
Hanna Sangi, opiskelijaharjoittelija ja Tiia Tuomisto, leiripedagogi