Koti-ikävä
Toisinaan lapset kertovat leirillä tai viikonlopputoiminnassa, että heillä on ikävä kotiin. Koti-ikävä on tunne siinä missä muutkin tunteet, eli se ei ole vaarallista tai vahingollista millään tavalla. Tunteet kuuluvat elämään, olennaista on, miten tunteisiin suhtaudutaan ja miten niitä hoidetaan.
Parasta Lapsille -toiminnassa koti-ikävää hoidetaan ensisijaisesti aikuisen läsnäololla. Kun lapsen kanssa jutellaan ja lapsi tulee kuulluksi, se auttaa lasta tunteen käsittelyssä ja useimmiten pääsemään myös tunteen yli.
Miten koti-ikävää käsitellään?
Jos lapsella on viikonlopputoiminnan tai leirin aikana koti-ikävä, ryhmän johtaja ja huoneen oma-ohjaaja juttelevat lapsen kanssa. Useimmilla kesäleireillämme työskentelee myös yövalvoja, joka vastaa lasten kaikkiin tarpeisiin yöaikaan, myös koti-ikävään.
Ikävä on hetkittäistä ja lähes aina se unohtuukin päiväsaikaan touhutessa kivoja asioita. Useimmiten illallakin koti-ikävä hoituu ihan iltasadun tai -laulun myötä.
Lasten koti-ikävää hoidetaan leirillä mm. näin:
- Halaaminen, silittely, syli, silloin kun lapsi haluaa ja tarvitsee.
- Juttelu mukavista asioista, esim. mikä on leirillä ollut kivointa. Päiväsaikaan kysellään, mitä lapsi haluaisi nyt tehdä, lähdettäiskö vaikka heittelemään frisbeetä tai pelaamaan kirkkistä…
- Joskus ikävä laimenee sillä, että lapsen kanssa sovitaan, että ”Nukutaan nyt, mutta katsotaan aamulla sitten onko ikävä hävinnyt.” Ikävä voi olla aamulla yks kaks tipotiessään ja lapsi tempautuu leirin iloiseen tunnelmaan ja touhuihin muistamatta koko asiaa. Lapsi saattaa myös kokea ylpeyttä siitä, että ”Ensin mulla oli ikävä ja sitten se meni ohi ja nyt mulla onkin täällä kiva olla.”
Koti-ikävään ei auta myöskään liiallinen asian esillä pitäminen. Ohjaaja vastaa koti-ikävään lapsen ehdoilla, lapsen iän huomioiden ja silloin kun lapsi itse tuo asian esiin, eli silloin kun lapsi hakee ja tarvitsee aikuisen apua tunteen käsittelyyn.
Soitto kotiin ei ole ensisijainen keino
Lapsen puhelinsoitto vanhemmille saattaa pahentaa koti-ikävää, joten puhelu ei ole koskaan ensisijainen koti-ikävän hoitokeino. Toiminnassamme asiat tehdään myös tasapuolisuuden periaatteella, eli jos yksi lapsi soittaa vanhemmille, pitää soitto sallia myös muille ryhmän 20–40 lapselle.
Tällainen toimintatapa ei ole mahdollista varsinkaan ilta-aikaan, kun leiri on hiljentymässä nukkumaan. Tällöin lapsen kanssa jutellaan ja aikuinen ohjaaja auttaa lasta käsittelemään tunteen.
Miten vanhempi voi valmistaa lasta leirille?
Keskustele lapsen kanssa etukäteen leirillä olemisesta ja asioista, jotka mahdollisesti askarruttavat lapsen mieltä. Jos lapsi on ekaa kertaa yötä poissa kotoa ja leirille lähtö jännittää, rohkaise häntä. Kerro, että sinä tiedät, että lapsi pärjää leirillä ja siellä on kivaa.
Kerro lapselle myös, että hän voi olla leirillä ihan huoleti ja iloisella mielellä. Lapsen ei tarvitse olla huolissaan kotiin jäävistä perheenjäsenistä tai muista asioista. Lapselle onnistumisen kokemukset leirillä olemisesta ilman vanhempia ovat tärkeitä.
Miten vanhempi itse voi valmistautua lapsen leirin ajaksi?
Luota siihen, että lapsi pärjää. Ohjaajat ja ryhmän johtaja tekevät parhaansa, jotta lapsi saa kivan leirikokemuksen, he ovat leirillä lapsia varten. Jos sinulla tulee ikävä leirillä olevaa lastasi, kestät kyllä tunteen, vaikka se tuntuisi ikävältä.
Keskity omiin puuhiisi ja nauti mahdollisesta omasta ajastasi. Muista kuitenkin olla tavoitettavissa leirin ajan, mikäli leiriltä tulisi yhteydenotto vaikkapa lapsen sairastumisesta.
Leiritoiminta tukee lasten itsenäistymistä. Tässä joitakin vanhempien palautteita leirin jälkeen.
Rohkaisi lastani olemaan sosiaalinen, irrottautumaan äidistä.
Lapsi oli kotoa pois turvallisessa ympäristössä, oli todella iloinen ja tuntui että “kasvoi” leirin aikana
Lapsi tykkäsi todella paljon olla leirillä! Kokea uusia asioita. Iloisena ja tyytyväisenä palasi kotiin!
Ensimmäinen monen yön leiri – oli isomman pojan oloinen tultuaan kotiin.
Inna-Mari Simola