Aikaa ilolle -viikonloppuleiriin mahtui vaikka ja mitä!
Meillä oli Hauholla iloinen tekemisen meininki sateesta ja tuulesta piittaamatta. Ensimmäisenä iltana toteutimme lasten toiveen, että pelataan heti KPK:ta eli ”kaikki polttaa, kaikki palaa”. Sängyt pedattiin ennätysvauhdissa, kun tiedossa oli että sitten pelataan. Puoli tuntia hikiliikuntaa oli paikallaan koulupäivän ja kahden tunnin bussimatkan jälkeen. Sitten iltapesulle ja iltasadulle, jonka jokainen huone sai valita itse.
Lauantaina toteutimme lasten toisen toiveen. Teimme hienoja leirikoruja ja muuta taidetta. Yksi ryhmä keräsi puunlehtiä ja maalasi suuren puun vihreälle paperille. Siihen liimattiin sitten vielä oikeita lehtiä. Samaan aikaan oli mahdollista pelata pöytäjalkapalloa, tehdä hamahelmiä sekä rakennella tyynyistä ja tuoleista majaa.
Vietimme leikkimielisiä leiriolympialaisia sisällä ja ulkona. Kaikki osallistuivat innokkaasti ja kannustivat omaa joukkuetta. Harjoittelimme myös kannustamaan silloin, kun ei onnistu. ”Hyvä yritys!” raikuikin moneen otteeseen. Lajeina löytyivät muun muassa sulkapallon tarkkuusheittoa, takaperinkävelyviesti, kuulan tarkkuusvieritystä biljardipalloilla, koripallokimbleä, frisbeegolf, tikanheittoa ja pallon pituusheittoa.
Palkinnot mietityttivät kovasti leiriläisiä. Leiriläiset ja ohjaajat saivat leirin lopuksi palkinnoksi ihanat uudet villasukat, jotka upeat ihmiset ympäri Suomen olivat neuloneet. Voittajajoukkue sai valita sukat ensin. Olympialaisten jälkeen oli ihana päästä saunan lämpöön. Saunasta jääkylmään veteen uskalsi pulahtaa noin puolet leiriläisistä.
Muutama lapsi pääsi mukaan rakentamaan ja sytyttämään nuotiota ohjaajan kanssa. Makkarat grillattiin sitten pilkkopimeällä nuotion äärellä. Vähän pimeys lapsia pelotti, mutta ohjaajan turvassa pimeyttä ja tähtitaivasta oli kiva ihailla. Seuraavalle leirille toivotaan kirkasta säätä jotta pääsemme oppimaan lisää tähdistä.
Sunnuntaina teimme jälleen metsäretken. Metsässä mietittiin puulajeja ja kasveja sekä ihmeteltiin puista roikkuvia naavoja. Tunnustelimme myös metsää kaikilla aisteilla. Mitä kuuluu, miltä iholla tuntuu ja miltä tuoksuu? Teimme myös rentoutumisharjoituksia sekä ryhmäytymisharjoituksia.
Leirin lopuksi on aina suuri pakkausrumba. Missä ovat minun sukat, kengät, takki ja niin edelleen? Ja kenen ulkohousut löytyvät vielä kuivaushuoneesta? Leirivastaavakin oli unohtanut hanskansa kodalle. Oman lapsiryhmän tarkat silmät löysivät ne onneksi nopeasti. Monta kokemusta rikkaampana nousimme leiribussiin ja kotimatka saattoi alkaa.
Wau, mikä leiri!
Moikka! Mun nimi on Susanna ja toimin Näe hyvä meissä -perheleirikokonaisuuden leirijohtajana Pukkilan lomakeskuksessa.
Omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni kuuluivat olennaisesti erilaiset leirit. Näitä leirejä muistellessani mieleeni tulvii valtava määrä erilaisia leirimuistoja; hajuja, makuja, onnellisia hetkiä vuosikymmenten takaa.
Perheiden aito kohtaaminen ja kuuleminen ja hetkessä läsnä oleminen ovat arvoja, jotka ohjaavat omaa työskentelyäni. Leiriympäristö tarjoaa perheille mahdollisuuden unohtaa arjen kiireet ja velvollisuudet ja pysähtyä rauhassa oman perheen ja vanhemmuuden äärelle.